Yrittäjän päivää

Yrittäjänpäivän kunniaksi syyllistyn hieman filosofisempaan ajatteluun yrittäjyydestä. Pysähdyn, otan kupin kahvia, katselen hetken ympärilleni ja kiitän nöyränä kaikesta siitä, mitä olen saanut yrittäjien kanssa kokea.

KAIKKI

Pysähdyin miettimään yrittäjän ja palkansaannin eroa. En löytänyt oikeastaan mitään muuta eroa kuin lupaus. Palkansaajalla on lupaus tietyntapaisista hommista, palkasta, työajoista ja elämästä. Lupaajana on se yrittäjä, jolle tämä työskentelee.

Mutta kuka lupasi yrittäjälle saman? Myönnän, että tilitoimistoyrittäminen on varmasti yksi raadollisimpia ammatteja, joita tiedän ja vielä rankemmaksi laji menee mitä laajempi ammattitaito jaettavana on. Lupasin koulusta valmistuessani etten koskaan työskentelisi tilitoimistossa, enkä varsinkaan kirjanpitäjänä. Huppistakeikkaa…. miten helkkarissa tässä epähuomiossa pääsi käymään niin hassusti, että tässä ollaan… tilitoimistoyrittäjänä ja kirjanpitäjänä.

Tässä työssä näkee kaikenlaista syntymästä kuolemaan. Olen urani aikana muutaman kerran ollut asiakkaani hautajaisissa, olen nähnyt tässä ammatissa sekä omien lasteni syntymän, että nähnyt monta muuta äitiyslomatarinaa. Olen nähnyt kuinka kunnollisia yrittäjiä vedetään turpaan huolella kun he tekevät asioita tietämättään väärin, mutta taas niitäkin jotka kävelevät kuin koira veräjästä jättäen sotkut muiden hoidettavaksi. Nähnyt myös, miten jotkut ovat onnistuneet höpläyttämään koko systeemiä. Nähnyt sellaisia onnistumisia, ettei sellaisista uskalla edes unelmoida.

Yrittäminen on yksinkertaisesti aivan kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Moniosaajien ottelijaporukka, joiden joukkoon valikoituu aivan varmasti yksi maailman luovin sakki. Tiedättekö sellaisia ihmisiä, joilla on niin paljon ideapotentiaalia ja ongelmanratkaisukykyä, että ei voi muuta kuin kunnioittaa. Näiden ihmisten päälle heitetään välillä multaa ja käydään kusella vielä haudallekin, mutta vielä kuoleman jälkeenkin sieltä maan alta nousee käsi ja kuuluu vaimea ääni ”hei tyypit, yks juttu vielä..”

Omassa perheessäni ei ole ollut yrittäjiä ennen minua. Isoisäni tapasi vihjata varovaisesti kauppakoulun kohdalla, että ”tee mitä tahansa, tuonne älä mene.”.  En sitten uskonut. Pakko oli nokka tukkia tielle, joka vei minut. Näin jälkikäteen olen miettinyt, että olisiko toinen haaveammattini loppupeleissä ollut yhtään sen parempi vaihtoehto, sillä unelmieni ammatti olisi ollut hävittäjälentäjä. Aika kaukana ollaan siitä.

Yksi ohjenuora nuoruudesta, jota olen pyrkinyt (epäonnistuneesti jopa) noudattamaan liittyy autolla ajoon. Minulle todettiin joskus jääradalla, että heti kun tuntee ajoneuvon niin hyvin, ettei ajoneuvon teknisiä laitteita tarvitse pohtia, oppii vasta oikeasti ajamaan. Kun fokus on siinä omassa tekemisessä, katse lujasti tuulilasissa, molemmat kädet ratissa, tunnet auton liikkeet ja osaat pitää muihin autoihin sopivan turvavälin, olet jo pitkälllä. Silloin jos joku tulee oikealta ohi, vauhti on liian hidas. Kun neliveto lähtee käsistä, kaikki on tehty. Nelivedolla pääsee toki pitkälle, mutta sillä jää myös lujemmin kiinni. Välillä pelti rytisee ja tulee rumaa jälkeä, mutta niin kauan kuin ei ole henkilövahinkoja, niin sitä peltiä saa lisää, kun tekee pirusti töitä sen eteen.

Tämän ajattelun kun skaalaa yrittäjyyteen, ollaan jo aika lähellä sitä mistä tässä on kyse. Kun rysähtää, poliisilla ei kiinnosta pätkääkään oliko tie tyhjä ennen kuin ajoit sen edellä olevan perään. Ei mene läpi edes väite, että joku peruutti liikenneympyrässä keulaasi, vaikka sellaistakin tiedetään tapahtuneen. Syyllinen tuijottaa aina peilistä ja seuraukset vaikuttavat lähes kaikkeen mitä teet seuraavaksi. Aina jossain joku muistaa, vaikka itse haluaisit unohtaa.

MULLE JA TÄNNE

Myyjät ovat tässä lajissa aika hyviä. He runttaavat kauppaa kloussaamalla välillä niin suorilla kysymyksillä, että heikkopäistä hirvittää. Toisaalta esimerkiksi minua on syytetty monesti juuri päätöksenteon verkkaisuudesta. Se on minun tapani lähestyä asioita. Sitten kun olen päätökseni tehnyt, niin yleensä sillä myyjällä hirvittää seuraavaksi.

Ymmärrän kyllä, että välillä täytyy pystyä tekemään nopeitakin ratkaisuja, eikä rauhallinen asian ajatteleminen aina aukene ihan kaikille. Mutta toisaalta, kaikki parhaat päätökseni olen tehnyt nimenomaan rauhassa ja ilman painetta. Asioita pitää mielestäni aina puntaroida niin digitaali, kuin manuaalivaa’allakin ja jotta oikea tulos saadaan niin mielellään myös naapurin puntarissa.

Äkkipäätöksiin kompastuu varmasti jokainen yrittäjä joskus. Äkkipäätös rekrytoinneissa on esimerkeistä klassisin. Tosi hyvä ja kiva tyyppi, vaan entäpäs jos osoittautuu olevansa sutki? Liian hyvää ollakseen totta, on yleensä täsmälleen juuri sitä.

Tiedättehän, kun joku tulee heiluttamaan rahatuppoa naaman eteen ja sanoo, että ”nyt tai ei koskaan”. Näistä on monta surullista tarinaa olemassa. Pyramidihuijaukset varmasti yksi tunnetuimpia.  Helposti voi käydä myös niin, että se rahanheiluttajan tarkoitusperä onkin jotain aivan muuta ja nenän edessä onkin heilunut vain väärä raha. Alkuperäisen idean kopiointi on aina varma tie työllistää itseään. Vanhan parantelu sen sijaan vaatii lähes aina yhtä paljon työtä kuin uuden luominen. Kopio harvoin toimii.

Kaikki tämä on sitä yrittäjyyttä. Sitä luovuutta, hulluutta ja riskinottoa. Yrittäjän arkea. Vähän erilaisempaa katsontakantaa tähän maailmaan. Kyllä koira koiran tuntee, niin myös yrittäjä toisen yrittäjän. Kyse ei ole vain siitä, pitäisikö kaikkea mahdollista saada itselleen, kyse on yrittäjyyden yhteisöstä, jossa on tiettyjä kirjoittamattomia sääntöjä. Sanotaan, että Suomessa voi epäonnistua vain kerran. Joissain tapauksissa ehkä näin, mutta jaksan uskoa siihen että kyse on vain epäonnistumisen lajista. Suomessa eduskuntaan pääsee myös rikoksesta tuomittu tuomionsa kärsinyt. Potkut saa paljon helpommin, tekemällä virheen. Pelkkä virheen epäily riittää ja vaikka perusteet olisivatkin väärät, virhe jää mieleen.

HETI JA NYT

Kiire, kiire, kiire ja kiire. Johannes Karjula sivisti minua toteamalla, että kiireisen ihmisen kalenteri on aina tyhjä. En voisi olla enempää asiasta samaa mieltä. Aina kun kalenterini on tyhjä, niin tätä yrittäjää viedään kuin litran mittaa.

Ajoituksen osuminen ei ole harhaa. Kun yrität myydä toppahousuja juhannuksena, niin käsittääkseni vain tunturilapissa ne vielä menevät kaupaksi. Tätä tahtia, kun ilmasto lämpenee, niin ei pakosti kohta sielläkään.

Ensin pitää tietää mitä haluaa. Sen miljoona viritelmää ja hyvää ideaa on pilattu liialla kiireellä, kovalla hallitsemattomalla kasvulla tai harkitsemattomilla herätehankinnoilla. Hyvin usein ajoituksen osumisessa on kyse myös siitä, että ajoittajansa on kokonaistilanteesta jollain tavalla paremmin hajulla kuin muut. Kilpailijat eivät tavallaan tiedosta kaikkia kortteja, jotka altavastaajalla on käsissään ja tästä syystä osunut ajoitus näyttää usein onnenkantamoiselta tai puhtaalta tuuripeliltä. Siihen jos osuu neljä ässää riviin, niin rähinä on valmis. Onnistujat leimataan heti kättelyssä huijareiksi joilla olisi jokin velvollisuus lahjoittaa kaikki omaisuutensa pois. Tai sitten heitä kadehditaan jopa raivolla.

Kyse on toimeentulosta. Aivan kuten työnhakijat hakevat sitä työpaikkaansa, yrittäjä hakee tulojaan jatkuvasti. Kun on nälkä, niin jo vain eväistä tapellaan välillä. Kuuluu asiaan, vaikka onkin hyvin usein typerää. Uskon enemmän yhteistyön voimaan. Jenkeissä ehkä oikeudenkäynnit ovat niitä normaaleja kahvipöytäjuttuja, mutta Suomessa ne syövät aivan turhaan sekä kapasiteettia että ihmisten voimavaroja. Onko voittaminen minkään arvoista, jos voittamalla menettää enemmän kuin mitä saa? Ja kääntäen, onko häviö todellisuudessa aina tappio?

Toisaalta sen kerran kun näkee sen ajoituksen osuvan ja asiakkaan takovan oikein ajoitetuilla asioilla sopivan tilin, niin kysyn yrittäjältä aina aivan ensimmäiseksi, että mistä tämä oikein aavisti että nyt on se hetki? Vastaus paljastaa oliko kyseessä loppukiri vai lottovoitto. Taito vai tuuri.

PYSÄHDY

Näissä tunnelmissa tänään nousin yrittäjänpäivään. Olin jo tohinalla menossa tekemään työni, kunnes jostain syystä päätin vain hakea kahvin ja pysähtyä. Katsoa hetken ympärilleni ja hengähtää. Tehdä tilaa fiilikselle. Yrittäjyydelle.

En voi sanoa että tapani yrittää olisi oikea, mutta palkitsevaa se ainakin on ollut. Löysin tuon lyhyen kahvituokioni aikana niin monta asiaa, joita yksinkertaisesti arvostan tässä työssä, että parempi etten heittäydy tunteelliseksi asian suhteen. Kaikista ei vain ole tähän työhön ja niihin vastuun raskaisiin saappaisiin, joilla yrittäjät kävelevät. 

Vaihtaisinko normaaliksi palkansaajaksi? En. Olisihan työsuhde toki helppo tie. Niin olisi myös lyödä hanskat tiskiin ja jäädä kortistoon pötköttelemään. Hyvin monet päätökset on perusteltavissa joko tunteella tai järjellä. Liian suuret päätökset johtavat helposti hätäisiin ratkaisuihin. Hätäiset päätökset virheisiin ja virheelliset päätökset vääriin valintoihin. Normaaliksi palkansaajaksi siirtyminen on minulle liian iso ja hätäinen päätös. Todennäköisesti myös virheellinen sellainen.

Yrittäjänpäivää ja yrittäjän päivää parhaimmillaan. Kunnon oravanpyörä, johon käydään lainavolkkarin ja suhteellisen tujakan automaattikahvin voimin. Jokaista aamua on ilta seurannut ja päinvastoin. Kahvit naamariin, moottorit käyntiin ja taas kohti seuraavaa päivää. Jokaisella on siihen mahdollisuus. Kiitos yrittäjät. Ilman teitä, ei olisi myöskään kirjanpitäjiä, palkanlaskijoita tai reskontranhoitajia. Ei todennäköisesti kovin montaa tilitoimistoakaan, tuskinpa edes tilitoimistoyrittäjiä.

Ystävällisin terveisin

Soili Laakso

yrittäjä

0504335378

soili.laakso@laptase.fi

 

Takaisin