Varojen jako

Yritykset valmistautuvat yhtiökokouksiin ja sinetöivät sitä kautta edellisiä tilikausia. Tulee osingonjaon hetki. Mutta ennen tätä, puhutaanpa joka tapauksessa vähän firman rahoista.

FIRMAN RAHAT

Pienyritysten lisääntyessä, törmää yhä enenevissä määrin sellaiseen ajatteluun, että firman rahat olisivat yrittäjän rahoja. Joissain tapauksissa näin saattaa ollakin, mutta yhtiömuoto säätelee lainsäädännössämme paljon sitä, mikä tosiasiassa on firman ja mikä yrittäjän varallisuutta.

Osakeyhtiöissä ja erityisesti pienissä yhden miehen yhtiöissä koko yhtiön tulon muodostaa se ainoa osakas ja tämän itsensä tuottama työpanos. Riippuu toki vähän toimialasta, sillä merkittävä ero liikevaihdon muodostumisessa on sillä myykö yhtiö esimerkiksi ongenkoukkuja vai sitten vaikkapa kirjanpitopalveluita.

Osakeyhtiön varat ovat joka tapauksessa osakeyhtiön varoja niin kauan, kunnes ne yrittäjälle tai osakeyhtiön henkilöstölle tavalla tai toisella tuloutetaan; -ja verotetaan tuloutushetkellä erikseen

Termi verovapaa on mielestäni varsin harhaanjohtava, sillä verovapaa asia on Suomessa niin harvinainen juttu, että sen dokumentointi ennen kaikkea vaatii myös ankarampaa seurantaa. Näin on ollut aikaisemmin, näin on yhä edelleen. Vain tulorekisterin käyttöönotto on konkretisoinut yrittäjille sen tosiasian, että matkakuluista päivärahat ja kilometrikorvaukset todella ovat verottajalle raportoitavia asioita, eikä niiden verovapaussäännös vapauta maksavaa yritystä dokumentaation pikkutarkkuudesta. Tämä ei ole uusi asia tilitoimistoissa. Verovapaa ei tarkoita verotuksessa salattavaa tietoa, vaan verovapaa tarkoittaa nimenomaan sitä, että verovapauden peruste tulee viranomaisille kertoa.

Toisaalta silloin, kun yritys myöntää johdolleen tai henkilöstölleen käyttöön luottokortin, säännöt on syytä sopia ja sotkujen varalle jopa dokumentoida. Kun taskussa on firman kortti, siihenkin liittyy henkilökohtainen vastuu. Firman luottokortti taskussa ei tarkoita sitä, että sillä kortilla hankitut asiat olisivat automaattisesti verovapauden piirissä ja kaikenlaista olisi lupa työntää yhtiön kuluksi. Kuitteja tullaan kinuamaan kirjanpitoon varmasti jossain vaiheessa. Kuititon osto, on elantomenoa ja siitä tulee kortinhaltijan verokortin mukaan suorittaa ennakonpidätykset, sekä sosiaalikulut ja normaaleissa olosuhteissa tämä näkyy palkansaajalla suoraan nettopalkan vähennyksenä.

Miksi minä nostan nämä asiat esille? Yksinkertaisesti siksi, että tässä kohdassa yrittäjä ei eroa työntekijästä palkan tai etuudensaajana mitenkään. Yrittäjillä toki on osakeyhtiöissään tiettyjä eri vapauksia, mutta faktisesti kuitenkin yrityksen varallisuus on yrityksen varallisuutta niin kauan, kunnes se tavalla tai toisella yrittäjälle tuloutetaan; - ja maksetaan verot milloin minkäkin asteikon mukaan.

Esimerkiksi kun yrittäjä käyttää henkilökohtaisiin ajoihinsa firman autoa, firma toisinaan tankaa myös tämän auton. Mikäli tuota ajoneuvoa ei ole huomioitu yrittäjän henkilökohtaisessa palkkatulossa ja päädytään tilanteeseen, jossa asiat vain menevät hirvittävällä tavalla pieleen, syntyy helposti tilanne, jossa veropetossäännökset astuvat voimaan. Yleensä nämä kärähtävät jo verotarkastuksessa, mutta nokkelimmat osaavat luovia asiansa todella pitkälle.

Verohallinnon tietolähteiden aliarvioiminen tässä kohdassa osoittaa lähtökohtaisesti vain ylimielisyyttä systeemiä kohtaan, sillä ajoneuvot ovat rekisteröity kaikki julkirekisteriin ja kun se firman logoilla varustettu kärry kaahaa tolppakameraan paikassa missä ajoneuvoa hallinnoiva yritys ei harjoita liiketoimintaa, kärähtämisen riski käytännössä on jo reaali. Ei siihen kirjanpitäjää tarvita, vaan herra liikennepoliisin konstaapelikokelas joka sakkorajan ylittyessä käy tutkimassa ajoneuvon tiedot ja haltijan.

Yrityksen varoista puhuttaessa ei ole taivahan väliä sillä, että onko ne jaettu esimerkiksi pölynimureina tai klemmareina, sillä kun varat on hankittu firman rahoilla, ne myös ovat firman omaisuutta. Käsi ylös kaikki, jotka eivät reagoi tunteella tilanteeseen jossa rosvo on käynyt ruuvaamassa autosta rattaat alta yön aikana? Yleensä tilanteet selviävät liian myöhään ja silloin on todella kiire muka varmistaa omat asemat pikaratkaisuilla. Kiireessä tehdää kuitenkin lähes poikkeuksetta aina virheitä ja yksi suurimmista on nimenomaan liika luottamus siihen että pakoon on päästy. Moni rosvo on jäänyt kiinni todella alkeellisilla virheillä ja kirjanpidossa tämä tarkoittaa juuri kirjanpitoa, nimittäin sitä säilytetään vuosikaupalla itse rikostapahtuman jälkeen. Ihan lakimääräisestikin. 

PIENINÄ PALASINA

Pienet palaset voivat muodostaa suurenkin kokonaisuuden. Palkkaennakko näistä lie kuuluisin mahdollinen asia. Samoin kuititon luotto- tai pankkikorttiosto. Kirjanpitäjä ei itke näitä kuitteja turhaan, vaan nimenomaan tehdäkseen työnsä. Siihen työhön valitettavasti kuuluu myös kustannusten verovähennyskelpoisuuden arviointi. Ja ennen kaikkea asiakasyrityksen näkökulmasta.

Kerron esimerkin:Yrittäjä alkoholisoitui. Hän teki työtään ravintolassa ja siis alkoholin laillinen saatavuus firmaan oli helppoa. Kirjanpitoon lähti tulemaan paljonkin erilaisia alkoholiostoja, joihin yrittäjän selitys kuului: ”suhdetoiminta/kokous- neuvottelu”. Hävikit kasvoivat. Tätä jatkui tovin. Viiden euron tuopit yksittäin eivät vielä hälytyskelloja soittaneet, mutta 15.000 euron vuosikertymä kyllä. Asiakkaan viinanlemuinen vierailu sinetöi asiakassuhteen kohtalon. Hylätäkö, vai hyväksyäkö alkoholikulut kirjanpitoon, vai suositellako asiakkaalle katkaisuhoitoa? Työterveyshuollon järjestämismääräykset eivät yrittäjää koske.

Toinen esimerkki: Yrityksen kirjanpitoon ryhtyi tulemaan satunnaisesti yksityishenkilöiltä ostettujen hyödykkeiden hankinnasta kuitteja. Sama pohja, sama malli, sama kirjaustekniikka. Ensin yksi, sitten kaksi, kohta neljä... Kirjanpitäjä sitten vaistonsa varassa asetti saadut tositteet rinnakkain ja totesi että vaikka kuitissa vastaanottajan nimi vaihtuu, pankkitilinumero pysyy samana. Pienellä selvittelyllä selviää, että tilin omistaakin yrittäjä itse, ei Matti Meikäläinen maalaistalosta kuten kuitissa lukee. Asiakassuhteen kohtalo sinetöityi siinä ja yrittäjä jäi seisomaan hölmistyneenä lippuineen ja lappuineen tilitoimiston oven ulkopuolelle muka täysin ymmärtämättömässä tilassa. 

Molemmat tapaukset käsiteltiin myöhemmin käräjäoikeudessa nimikkeellä törkeä velallisen epärehellisyys ja törkeä kirjanpitorikos ja peitelty osingonjako. Tuomiot kaksi vuotta vankeutta molemmista, toisesta myös liiketoimintakielto. 

Tilanne (en tarkoita viinanhuuruista yrittäjää) on tuttu kaikille kirjanpitäjille, sillä kyseessä on klassinen olosuhde, jossa epärehellisellä tiellä oleva yrittäjä olettaa, että hänen touhujaan ei huomata tai niihin ei uskalleta puuttua. Tilanne toki vaatii myös kirjanpitäjältä kokonaisarvointia, ja siihen valmentaa parhaiten kokemus, ei oppilaitos. Kyse on toisaalta myös vastuun siirtämisestä omista teoista kirjanpitäjän arviointiin ja kun tulee sanomista niin helpoin on täräyttää kirjanpitäjän kasvoille sanat: ”maksan sinulle siitä, että tämä asia menee firman piikkiin”.

Ainakaan allekirjoittaneelle kukaan ei ole maksanut vielä niin hyvin, että se olisi peruste jakaa epärehellistä toimintaa harjoittavana asiakkaan, yhteistyökumppanin, kollegan tai muuten vain ketkun kanssa sama selli rikosnimikkeellä peitelty osinko, pimeä palkka, veropetos, kuittikauppa tai esimerkiksi kavallus. Talousrikostuomioiden ankaruus voi yllättää. Harvoin mennään muutamalla kuukaudella mutta kirjanpitäjälle tuomittuna kysymyksessä on lähtökohtaisesti elinkautinen. Se pysäyttää kokeneenkin pohtimaan ja vaikka helppo raha miten houkuttaisi, ulosoton asiakkaana on varmasti mukavampi olla kuin vankilan asiakkaana.

Ne jotka haluavat peitellä toimintaansa, osaavat sen kyllä. Usein kuitenkin kyse on osaamattomuudesta tai pahimmillaan jopa harhakuvista sen osalta mitä kaikkea firman rahoilla voi tehdä. Tästä syystä talousrikoksia pyöritellään usein sopimusriitoina, sillä se on jokaiselle osapuolelle armollisin tie välttää linnatuomiot. Toisinaan kuitenkin tuomioistuimen ratkaisu muodostaa rikollisen olosuhteen toisen laintulkinnan piirissä ja näin ollen käräjäoikeuskierre onkin sitten valmis.

Ilmiö on ollut ties vaikka miten pitkään olemassa, mutta siinä on yksi huono puoli. Kun jokin yksittäinen toimenpide onnistuu pieninä palasina ja läpäisee vielä tuomarin nuijan, asia riistäytyy ennemmin tai myöhemmin käsistä, kunnes sitten haetaan ukkoa koppiin törkeä-etuliitteisellä rikosnimikkeellä. Aivan kaikesta kirjanpitäjä ei näissä tilanteissa välttämättä vastaa, mutta rooli asioiden käsittelyssä hänellä on joka tapauksessa. Osaamattomuus tai tietämättömyys ei anna suojaa, joten selittelyt ei auta ja tunteelle ei ole tilaa.

OMAT, FIRMAN, VAI PUOLISON

Lainsäädäntö on ampunut ajattelua jalkaan monessa mielessä sen suhteen, että esimerkiksi puolisot luetaan verotuksellisesti monelta osaltaan yhteiseksi poppooksi. Kutsutaan tätä yhtälöä tässä blogissa Perhe Oy:ksi. Kun Perhe Oy:n molemmat päättävät osapuolet, eli keittiönpöytähallituksen ainoa puheenjohtaja ja varsinainen jäsen ovat yrittäjiä, mutta toinen HyväYritys Oy:ssä ja toinen Onnistuminen Oy:ssä, on syytä olla todella tarkkana. Mikäli koko keittiönpöytähallitus muodostuu kahdesta toimitusjohtajasta, joista molemmat vastaavat omista firmoistaan, he ovat toistensa lähipiiriä, eivät yhtiökumppaneita. Lähipiirisäännökset ovat sekä mielenkiintoisia, että vielä ankarampia. Lähipiiriään vastaan toki ei tarvitse todistaa oikeudessa, mutta tietoinen lähipiirin sotkeminen omiin juttuihin osoittaa vain omaa puolisoa kothaan arvostuksen puutetta. Tuomioistuimella on oikeus murtaa itsekriminointisuoja silloin, kun se vahingoittaa puolisoa.

Toisinaan Perhe Oy:ssä on myös operatiivinen johto, eli asiakirjatuhoojat jaloissa, mutta näillä pienillä veijareilla on lähtökohtaisesti päätäntävaltaa vain Perhe Oy:n istuvan hallituksen ajan- ja rahankäyttöön. Hallituksen tärkein tehtävä on valvoa operatiivista toimintaa yhtiössä, ja mikäli Perhe Oy:n operatiivinen johto sisältää enemmän vikkeliä, kuin nokkelia toimijoita, rajat on syytä olla selvillä sielläkin. HyväYritys Oy:n ja Onnistuminen Oy:n asiat eivät Perhe Oy:lle kuulu ja päinvastoin.

Sinä päivänä, kun omat ja firman rahat menevät sekaisin, hätä on jo käsillä. Toki yrittäjä saa rahoittaa omaa toimintaansa siinä missä ulkopuoleinen sijoittajakin, mutta tässä piilee ajatusriski. HyväYritys Oy tai Onnistuminen Oy eivät saa rahoittaa Perhe Oy:n operatiivisten toimijoiden elämää kulkematta keittiönpöytähallituksen lompakoiden kautta; -ja siis ankaran verottamisen jälkeen.

Tyypillisin Perhe Oy:n ja yrityksen varallisuuden sekoittuminen tapahtuu tilanteissa, joissa yritys kustantaa esimerkiksi yrittäjän lasten matkapuhelinkulut tai vaikkapa puolison autonpesun. Ei kuitenkaan ole olemassa sellaista juridista pykälää, jonka nojalla yrityksen varoja saataisiin noin vain heitellä sinne ja tänne edes sukulaisuussuhteen perusteella. Jopa Perhe Oy:n sisällä varojen jaossa tulee arvioitavaksi aina lahja- tai perintöverotusnäkökulmat ja avioerotilanteissakin se, että onko yhteinen omaisuus hankittu yritysomaisuudella vai ei. Laki suojaa sitä, jolla lompakko kestää leveän elämän ja sellaiseen elämään pääsee osalliseksi vain joko onnistumalla itse tai olemalla todella hyvissä väleissä kukkaron kanssa.

Vaikka laissa onkin perusteet sille, että yrityksen johto vastaa yrityksessä tehdyistä taloudellisista ratkaisuista, se ei tarkoita sitä, että yrityksen oikeus olisi rahoittaa Perhe Oy:n tai tämän lähipiirin henkilökohtaista elämää omista varoistaan. Se ei myöskään tarkoita sitä, että Perhe Oy:n velvollisuus olisi rahoittaa HyväYritys Oy:n kannattamatonta bisnestä. Onnistuminen Oy on puolestaan kokonaan eri firma joka päättää itse omasta varankäytöistään. Tietyissä tilanteissa voidaan arvioida sitä, onko UusiYritys Oy ja HyväYritys Oy tosiasiallisesti yksi ja sama yritys eri y-tunnuksilla, mutta Onnistuminen Oy on tässäkin postissa ei luukussa.

Huhut syntyvät kateellisten suusta, leviävät hölmöjen huulilta ja saavat hyväksynnän hyväuskoisilta, joista toiset lähtevät kopioimaan virheelliseen toimintamalliin perustuvaa ajattelua. Oman edun nimissä tietysti. Ne, jotka ovat onnistuneet luomaan massiivista omaisuutta yritystoiminnalla, ovat harvoin kuitenkaan syyllistyneet minkäänlaisiin pykälien oikomiseen tässä lajissa. He ovat oivaltaneet, että yritystoiminnassa rahakakussa ei ole koskaan kyse omista rahoista, vaan nimenomaan firman rahoista. Palkinto onnistuneesta työstä näkyy sitten myös omassa pussissa.

Toisin sanoen arvoisat lukijat, edessä on yhtiökokousten aalto. Mennään kohti varojen, eli osingon, palkan tai muiden etuuksien jakoa. Virheitä sattuu kaikille, ne ovat korjattavissa niin kauan, kun kukaan ulkopuoleinen ei virheestä kärsi vahinkoa. Ennakoiden ja tutkien, ei hutkien ja myöhemmin sitten itkien. Nopeat pikavoitot eivät kestä ikuisesti, eikä niillä tehdä lopun elämän eläkepäiviä. Näissä tunnelmissa, kysy, älä oleta ja toimi tiedon, älä luulon varassa.

Ystävällisin terveisin

Soili Laakso

yrittäjä

soili.laakso@laptase.fi  

Takaisin