Tieto on ilmaista

Asiantuntijuus maksaa. Näin valmistujaisten kunniaksi sanonnan mukaan ne jotka osaavat, tekevät mitä haluavat. Ne jotka eivät osaa, alkavat opettamaan ja jotka eivät osaa sitäkään, ryhtyvät johtamaan.

OSAAMINEN

Osaaminen käsitteenä mielletään aika monta kertaa pelkäksi koulutustutkinnoksi. Tokihan koulutuksella paljon saa aikaan, mutta sekään ei kokemukseni mukaan ihan kaikkea takaa. Koulutusjärjestelmämme on siitä huolimatta mainio. Maailman parhaaksikin haukuttu.

Omassa työskentely-ympäristössämme koulutuksella on merkitystä. Toimialamme on muuttunut rajusti viimevuosien aikana, eikä tekniset muutokset ainakaan ole vähentäneet tuota muutosta. Leikistä tippuvat ne, jotka taistelevat teknologiaa vastaan, sillä nuoremmassa sukupolvessa on nousemassa mm. yrittäjäsukupolvi jotka pitävät esimerkiksi paperikirjanpitoa osana historianluentoa. Tilanne on vähän kuin oma nuoruuteni, jossa opettelin yläasteen kaupallisten tunneilla käyttelemään tilikirjoja (siis niitä kirjoja joissa oli kovat kannet ja valmiita tilimallipohjia) ja pidin nauhalaskinta hienona vempaimena. Kauas on siitä tultu, sillä sitä tilikirjaosaamista en sitten koskaan tarvinnut työelämässä. ATK:n tulosta puhuttiin jo silloin ja kun siirryin kouluista työelämään, se oli jo tullut jäädäkseen. Nyt eletään lie samanlaista murrosta, mutta sillä erotuksella että atk ei enää tule, mutta paperi poistuu.

Robotisaatio syrjäyttää näkemykseni mukaan vain tylsät työt. Ajatus siitä, että ammattikorkeakoulututkinnoilla tehdään päätyönä asiakirjojen skannausta naurattaa meistä jo eräitä. Meillä digitalisten mahdollisuuksien käyttäjillä on nimenomaan ollut kaikilla tarkoitus heittää työjonosta pois sellaiset tehtävät, joihin oikeasti ei mitään koulutusta tarvitsekaan. Kopiokoneen napin painaminen tai kirjekuoren avaaminen kuuluu näihin tehtäviin.

Kirjanpidosta itsestään todettakoon, että se on helppoa ja rentouttavaa puuhaa. Numerot ovat numeroita, niitä on 10 erilaista ja niiden perättäinen määrä tai järjestys puhuvat enemmän kuin mikään oppikirja.

LOKEROITUMINEN

Kirjanpitäjän työssä itsessään ei varsinaisesti vieläkään päästä mässäilemään hienoudella. Tämä voi tulla monelle alalle pyrkivällä täytenä yllätyksenä. Arki on mekaanista ja asiakaskohtaamiset harvenevat koko ajan samassa tahdissa, kun digitalisaatio kehittyy. Sitäkin korostetumpaan asemaan nousee työssämme kuitenkin sekä viestinnän merkitys, tekninen osaaminen, että ennen kaikkea kokonaisuuksien hahmottaminen. Mihinkään näihin kulmakiviin ei taloushallinnon ammatillinen tutkinto anna tällä hetkellä pohjaa. Tämä on johtanut siihen, että käytettävissä oleva työvoima on voimakkaasti jakautumassa eri lokeroihin.

Ensinnäkin työhakemuksissa kerrotaan aika monesti suoraan ja kättelyssä, että etsitään tietyn ohjelmiston hallitsijaa. Tai että hakemuksessa esitetään jopa suoraan vaatimus käytettävien työvälineiden ehdottomasta hallinnasta. Työnantajan kannalta tällä tavoin karsitaan hakijamassoista kertaheitolla pois sellaiset, jotka pitäisi kouluttaa uuden ohjelmiston käyttöön ja ajattelemaan lopputulosta teknisten toteutusominaisuuksien hallinnan perusteella.

Olen huolissani tästä piirteestä. Se vääristää käsitystä siitä, mistä kirjanpidossa oikein on kyse. Kaikki mitä teemme, perustuu lain antamiin perusteisiin, eikä käytettävässä lainsäädännössä puhuta mitään teknologian asettamista vaatimuksista lain tulkinnalle. Ohjelmistorajoitteisessa hakemisessa karsitaan hakijoiden joukosta helposti pätevät kirjanpitäjät pois päiväjärjestyksestä. Toisaalta taas ohjelmistot ovat juuri niitä, millä tilitoimistot pystyvät myymään itseään hyvin ja erottumaan laajasta kirjosta. Kuitenkaan lainsäädännölliset asiat eivät ole kadonneet mihinkään.

 

Tämä sai minut ajattelemaan. Olen yhden jos toisenkin kuullut jo kymmenen vuotta sitten monenkin tilitoimistoyrittäjän sanoneen, että osaajia on vaikea löytää. Mitä enemmän asiaa mietin, sen varmempi olen siitä että meitä tilitoimsitoyrittäjiä on tässä kohdassa viilattu linssiin oikein huolella. Tekijöitä kyllä on, mutta onko niitä muiden erikoisuuksien osaajia?

Lähitulevaisuuden rekrytointeja pohtiessani jäin miettimään tätä potentiaalia ja että mihin se oikein katoaa? Monenlaista viritelmää lajissa on kokeiltu ja niiden seuraaminen on opettavaista. Eräät toimijat kouluttavat näkyvästi itse omilla tutkinnoilla kirjanpitäjiään, toiset etsivät ehdottoman valmista. Kolmannet valittavat että hyvää ei ole. Pätevimmiksi itseään tituleeraavat rohkenevat taistella tuulimyllyä vastaan ja väittää raudanlujia osaajia puoskareiksi sillä perusteella, että osaaja ei joko hallitse käytettävää ohjelmistoa tai ei käytä sitä samalla tavoin kuin he itse käyttävät.

Jääräpäisimmät hakijat ovat päättäneet, että paperinen on se ainoa oikea tapa tehdä tätä työtä. Se on vain kiristyvässä kilpailussa niin tehotonta, että heidän kovat palkkavaatimuksensa on lähes mahdoton täyttää. Nuoret hanskaavat tekniikan niin hyvin, että itse ainakin korvat hörössä otan heiltä oppia joka päivä. Kokemus ja näkemys kirjanpidon lopputulokseen vastavalmistuneelta hyvin usein kuitenkin puuttuu.

Kovimmat massatulokset tehdään jälkimmäisen porukan voimin. Otetaan teknisesti tottuneet töihin, jolloin sähköinen taloushallinto toteutuu mutta tulokset voivat olla asiakkaan kannalta katastrofaalisia. Kuitenkin alan valvonta ja vastuut kiristyvät sillä tahdilla, että heikkopäistä hirvittää. Pelottaa valmiiksi ajatella sitä että kukaan ei välttämättä ole kertonut näille nuorille miten paljon se veroilmoituksen täyttövirhe voi oikeasti tulla maksamaan. Se kun ei vain ole luku siellä tai täällä. Se voi olla kymmeniä tuhansia euroja riihikuivaa rahaa jonkun asiakkaan taskusta pois.

On vain ajan kysymys, milloin aletaan hakea niitä kirjanpitäjien tai palkanlaskijoiden päitä pölkylle riippumatta työnantajan statuksesta. Kehitys on jo näkyvissä.

HUKATTU POTENTAALI

Koulutusmaailma tuottaa meitä alan osaajia kiitettävästi. Oma tutkintoni on tradenomin tutkinto. Tiedän, että linjaltani valmistuneita ihmisiä toimii verotarkastajan tehtävissä, kirjanpitäjinä, talousjohtajina, reskontranhoitajina, sihteereinä, kassavastaavina, tilintarkastajina ja niin edelleen. Tarkemmin ajateltuna aivan hirvittävä potentiaali ja aivan hirveää haaskausta siinä samalla.

Tilitoimistot ovat sekä alan raadollisimpia paikkoja, että aivan varmasti myös työllistävimpiä paikkoja. Palkka on kehno suhteessa moneen muuhun paikkaan, mutta työ todellakin palkitsee ja opettaa jos antaa itsensä tulla opetetuksi. En vaihtaisi päivääkään pois. Olen näissä hommissa löytänyt itsestäni myös sellaisia vahvuuksia ja ominaisuuksia, joiden olemassaolosta en edes tiennyt, enkä osaa vieläkään itsessäni arvostaa. Merkittävimpinä mainittakoon paineensietokyky ja tilannetaju.

Minut on huomattu. Asiakkaani puhuvat minulle nykyisin säännöllisesti siitä, että potentiaalini valuu hukkaan tiliöintien parissa, mutta ikävä kyllä ne tiliöinnit ovat juuri sitä mitä eniten työssäni rakastan. Olen siitä huolimatta herännyt kuuntelemaan tuota palautetta.

Olen havainnut, että meille hakeutuu ihmisiä, jotka kuvittelevat saavansa edes osan osaamisestani käyttöönsä viikossa tai kahdessa. Ehkä kuukaudessa. Meille on hakeutunut töihin myös ihmisiä, joita hetken haastateltuani tuleekin ilmi, etteivät he varsinaisesti ole kiinnostuneita työskentelemään meillä vaan ovat kiinnostuneita saamaan osan ohjelmisto-osaamisestamme.

Tässä kohdassa sanoin hakijalle suoraan, että koulutukset tilataan ohjelmistotaloilta eikä leikitä työsuhteilla jotka on tarkoitettu palvelemaan pitkäaikaisempaa kehitystä. Toisaalta taas toisella puolella viimeisin palkkaamani ns. ”kokematon” löi minut ällikällä teoriaosaamisellaan ja nyt vuosi tuon jälkeen hän suunnistaa kokemus taskussa kohti tilintarkastuspuolta. Sai täältä käytännössä niin hyvät pohjat, että tulee sitten jatkossa kertomaan minulle miten tehdään kirjanpitoa. Tästä mahdollisuudesta olen sekä nöyrin mielin kiitollinen, että pohjattoman ylpeä. Mutta senkin kokemuspohjan saaminen otti vuoden. Ei olisi onnistunut kaikkimullehetitännejanyt- tyyppiseltä ihmiseltä.

RATKAISU

Olen miettinyt kovasti tähän perustavaa laatua olevaan haasteeseen ratkaisua. En pysty ratkaisemaan koko ongelmaa, sillä kyseessä tosiaan on niin perustavaa laatua ongelma, että sen syihin takertumiseen ei muskelit yksinkertaisesti riitä. On vain hyväksyttävä, että nyt on näin ja sillä mennään.

Yksi ratkaisuvaihtoehto olisi rehellisesti se, että ohjelmisto-osaamista lisättäisiin koulutuspuolella voimakkaasti. Se poistaisi heti ohjelmistoihin liittyvät rajoitteet työllistymiselle. Toisaalta taas kortistossa lepäävät kokeneet kirjanpitäjät putoavat kelkasta alan kehityksestä ilman osaamisen päivitystä. Vuodessa voi helposti vanhentaa koko osaamisensa tällä hetkellä.

Yhtenä asiana on se uinuva potentiaali, joilla on koulutus mutta liian yksipuolinen osaaminen. Heissä on toivoa, jos asenne on oikealla tavalla utelias ja tutkiva. Kunnianhimoinen. Valmista ei löydy kenellekään, mikäli vaatimukset ovat liian kapeassa katsontakannassa. Hiljainen tieto ei siirry, mikäli sille ei ole halua vastaanottaa. Koulusta sitä ei saa mukaansa. Sieltä saadaan vain pintaraapaisu.

Ylikouluttautuminen tuntuu johtavan ahdasmielisyyteen. Olen perheeni (en kuitenkaan sukuni) korkeimmin kouluttautunut henkilö ja saan tästä kyllä tuta tuon tuostakin. Arki tekevien ihmisten ympäröimänä ei jätä aikaa tyhjälle teoreettisuudelle. Tekemällä tulokset kuitenkin tulevat.

Näissä tunnelmissa katselen opiskelijoita, jotka painoivat juuri lakin päähänsä. He ovat valmiita samalla tavoin, kuin me omassa projektissamme. Valmiita tulevaisuuteen ja uuteen nousuun. Muutokseen. Pitkä ja turhauttava prosessi on takana, kassa tyhjä, kalenteri täynnä, katse lujasti tulevaisuuden suunnitelmien toteuttamisessa ja kuitenkin mielessä pieni pelko tuntemattomasta tulevaisuudesta. Millaiselta se näyttää? Onnistuuko se, mitä tavoittelemme? Onnistummeko valikoimaan mukaamme oikeita ihmisiä? Onnistuuko, mitä yritämme…

Lämpimät onnittelut kaikille koulutiensä päättäneille. Nyt alkaa se toinen koulu, eli se johon ei ole yhtään yleispätevää oppikirjaa. Ne jotka eivät valmistuneet, älkää masentuko. Ei elämässä pärjääminen ole lakista kiinni. Tiedän ainakin yhden sellaisenkin ihmisen, joka on ilman mitään ammattipaperia luotsasi yrityksestään pörssiyhtiön.Tieto on ilmaista ja sitä on saatavilla. Asiantuntijuus on sitä, että osaa tuon tiedon hyödyntää. Yrittäjyys puolestaan sitä, että löytää jotain jonka voi tehdä paremmin kuin muut ja myös tekee niin. Työnteko on... työntekoa. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.

 

Ystävällisin terveisin

 

Soili Laakso

yrittäjä

Laptase Oy

soili.laakso@laptase.fi

Takaisin