Salaisuus

Sen näkee ihmisen käytöksestä. Sen aistii vaikkei näkisikään. Kaikilla on jokin salaisuus, mutta pystyykö sen kanssa elämään?

Asioita, joista ei puhuta

Jokaisella yrityksellä on jokin salaisuus. Koska kyseessä on salaisuus, sitä ei koskaan lausuta. Hyvin usein kyseessä on jokin liikesalaisuus, jolla yritys tekee itselleen merkittävää kilpailuetua, mutta on myös muita salaisuuksia, joista ei vain puhuta.

Kun yritys tiedottaa tapahtumaa tai muuta mullistusta omassa toiminnassaan, laki toki säätelee osaltaan mitä pitää ja mitä ei tarvitse kertoa, mutta esimerkiksi pörssitiedotteet muotoillaan usein siten, että negatiivisen ilmiön syistä etsitään positiivinen näkövinkkeli kirjoitettavaksi.  Kyse on osaltaan viestinnästä, osaltaan myös psykologiasta, sillä ihminen on taipuvainen muistamaan ja uskomaan helpommin kaiken pahan hyvän sijaan. Tästä syystä pahaa ei korosteta.

On kuitenkin myös salaisuuksia, jotka ovat salaisuuksia syystä. Yrittäjä tietää kyllä, mistä puhutaan, sillä seinilläkin tuntuu olevan korvat ja yrittäjä monta kertaa sellaisessa paikassa, että erityisesti menestyksen mukana tulee kuvioon myös kilpailuedun vakoilu. Tai ainakin sellaisen yritys.

Tilitoimiston näkemykseltä kyseessä on tietyllä tapaa helppo, mutta toisaalta myös hankala asia. Jokaisen asiakkaan liiketoimiin meillä on salassapitovelvollisuus, mutta toisaalta myös tiettyihin asioihin lakimääräinen ilmiantovelvollisuus. Jokainen osaa lukea rahanpesulakia ja vetää netistään indikaattorilistan luettavakseen, joten jätän tämän aiheen osaltani tähän ja jätän tilaa muille ammattilaisille asiasta puhumiseen. Aihe on sen verran trendikäs, että antakaa palaa vain.

Erikoistuminen

Salaisuuden poimimiseen on tunnetusti monet konstit käytössä. Erityisesti silloin, kun salaisuudella on aidosti rahallinen hinta, hyppää kuvioon myös epärehelliset keinot salaisuuden poimimiseksi. Oman kokemuksen mukaan hyvin usein sen todellisen salaisuuden hakemiseen käytetään aina välikäsiä. Tämä tarkoittaa sitä, että yrityksen liiketoimintaan vaikuttavan salaisuuden paljastamiseen pyritään löytämään joku lähellä oleva toimija, jonka oletetaan vuotavan salaisuuden. Yrityksen henkilöstö on kenties yksi jokaisen yrityksen haavoittuvaisin osa, sillä ihmisen ahneus on sekä vahvuus, että heikkous yhtä aikaa. Rahalla saa, hevosella pääsee ja osaajat keikkaamalla siirtyy myös hiljainen tieto.

Epärehellinen toimija harvoin lähestyy kohdettaan suoraan. Tilitoimistot ovat tässä asiassa harvinaisen haavoittuvaisessa asemassa, sillä kirjanpitäjät jotka esimerkiksi erikoistuvat tiettyyn toimialaan tai yrityssektoriin, ovat luonnollisesti niitä jotka myös eniten käsittelevät juuri kyseisen toimialan sisällä tapahtuvaa taloudellista kokonaisuutta. Siitä voi liikahtaa helposti päivänvalon kestävät ideat yrityksestä toiseen kirjanpitäjän välityksellä ja luonnollisesti sillä seurauksella, että kilpailuetu kadottaa voimansa.

Otetaan esimerkki. Yritys hakee itselleen kirjanpitäjän, joka on erikoistunut alan verokiemuroihin. Samalla kirjanpitäjällä on vastaavia yrityksiä hoidettavanaan 3-5 kappaletta. Yritys keksii pyörän uudestaan, saa siitä kilpailuetua ja alkaa menestymään. Kirjanpitäjän 2 muuta asiakasta tulevat masentuneena kirjanpitäjän luo kertomaan että tuolla yhdellä menee niin lujasti, että suorastaan harmittaa. Kirjanpitäjä auttaa asiakastaan pulassa ja näin toisillakin yrityksellä alkaa mennä kivasti. Lopputulos onkin sitten se, että kaikki kolme yritystä ovat jälleen samalla viivalla.

Kirjanpitäjän ja konsultin ero on todella pieni, mutta huolestuttava ilmiö on syntynyt siinä, että raja hämärtyy. Kirjanpitäjältä odotetaan konsulttitason suoritusta asioissa, joihin heidän pätevyytensä ei välttämättä riitä. Samalla syödään konsultin kuormasta ja toisaalta unohdetaan aivan tyystin se, että tilitoimistoissakin kirjanpitäjän kilpailuetu on vain ja ainoastaan se, että debet on ikkunan puolella myös ikkunattomassa bunkerissa. Sen ikkunan sijainti pitää tuntea, tositteista olla kiinnostunut ja jaksaa vääntää tiliöintejä, vaikka homma tuntuisi miten puuduttavalta. Toinen pieni seikka, mikä voi olla jopa henkilökohtainen, on ammatinvalintakysymys. Koska olen valinnut ammatikseni kirjanpitäjän työn, olen ja pysyn kirjanpitäjänä. Kirjanpitäjä ei muutu konsultiksi sormia napsauttamalla eikä varsinkaan painostamalla. Se on oma ammatinvalintani ja ylivoimaisesti itselleni paras mahdollinen tapa tuottaa asiakasyrityksilleni lisäarvoa, enkä ole henkilökohtaisesti kiinnostunut siitä, mitä mieltä muut asiasta ovat. Markkinat eivät määrää yksilön henkilökohtaisen elämän tavoitteita. Sanotaan että ne jotka osaavat, tekevät mitä haluavat, ne jotka eivät, ryhtyvät opettamaan. Jotka eivät osaa tehdä sitäkään, ryhtyvät johtamaan. 

Salaisuuden taakka

Salaisuus ei ole koskaan ilmainen. Pelkkä lainsäädäntö rajoittaa tiettyjen asioiden jakamista ja kyse on myös sisäpiiri- tai lähipiirisalaisuuksista. Kun näistä lähtee liikkeelle juoruja, on syytä olla varovainen kuulemansa kanssa. Kohde itse ei välttämättä ole millään tavalla mukana jutuissa, jotka leviävät ja mitä arvokkaammasta salaisuudesta on kyse, sen varmemmin sen levittäminen voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa kohteelleen. Eikä vain välttämättä kohteelleen vaan myös heidän sidosryhmilleen. Mahdollisesti perheelleen ja muille läheisille ihmissuhteille. Kyse ei välttämättä ole monesta satasesta, mutta täydellinen paskapuhe on asia mikä maksaa satoja tuhansia euroja, ellei jopa miljoonia. Se vie ihmisten työpaikkoja, tuhoaa yrityksiä ja aiheuttaa aivan tarpeetonta kärsimystä ympärillä.

Kun puhutaan salaisuuksista, jotka voivat aidosti vahingoittaa, taakka on kantajalleen painava. Voi tuntua vähäpätöiseltä tai kenties jopa loukkaavalta, kun toinen ei priorisoi asioitaan siten, että jakaisi kaikki katujen juorut, mutta usein unohtuu arvostus sen suhteen, että salaisuuden kantaja kantaa myös muiden salaisuudet. Myös siis ne, joita et itse toivo itsestäsi kerrottavan. Vain täydelliset urpot tarttuvat tuohon hiljaisuuteen ja rakentelevat niistä foliohattuteorioita, jotka sitten joka tapauksessa osoitetaan myöhemmin tekojen kautta puhtaaksi huuhaaksi. Salaisuudet paljastuvat täsmälleen juuri sillä hetkellä, kun on tarkoitus, eikä se ole kenenkään ulkopuoleisen valittavissa, milloin kohteet itse ovat valmiita niistä kertomaan. On toki salaisuuksia, joista puhutaan sitten vain poliisin, verottajan tai tuomarin määräyksellä, mutta lähtökohtaisesti kaikki, mistä toinen ei halua puhua, on aihe johon ulkopuoleisilla ei todennäköisesti ole oikeaa vastausta.

Salaisuuden urkkijat tekevät itsestään haavoittuvia. Kun he uskovat kaiken mikä sanotaan, he unohtavat kaiken mikä tapahtuu. Tämä on varsin tutuksi tullut sosiaalinen riski, joka kansan parissa on tutumpi rakkaushuijauksina ja muina petoksina, missä surullinen tarina vie tuhansia euroja kuulijansa kukkarosta. Vakuuttava puhuja on luonnollisesti myös vakuuttavampi keräämään osakseen ansaitsematonta luottamusta. Mutta valitettavasti edes puhumalla ei poistu tekojen merkitys kun luottamusta mitataan. Puhumalla ei poisteta valheellisen tiedon aiheuttamia vahinkoja, eikä anteeksipyyntö korjaa aiheutunutta kärsimystä. Puhumalla ei paranneta tulehtunutta ilmapiiriä, joka on syntynyt juorujen seurauksena.

On vaikea pysyä oikealla tiellä, kun kaikki mikä ulkoisesti näkyy näyttää lähtökohtaisesti vain vastavirtaan uimiselta. On joka tapauksessa helppo pysyä oikealla tiellä, kun salaisuuden paljastumisen seurauksissa on kovemmat panokset, kuin sen kantamisessa. Mitä ankarammin salaisuutta yritetään paljastaa, sen varmemmin salaisuuden todellinen markkina-arvo valkenee kantajalleen. Tokihan sitä jokainen yrittäjä toivoisi, että sellaiset salaisuudet joskus kääntyvät myös ansaituksi palkkioksi esimerkiksi listausantien kautta, mutta tähänkin liittyy yrittäjyydessä paradoksi, jonka lähtökohta lähtee siitä, että palkkiot maksetaan vain hyvin tehdystä työstä.  Aivan sama, mitä kukakin mistäkin asiasta puhuu tai juoruilee. Toistan; palkkiot maksetaan hyvin tehdystä työstä. Niitä palkkioita ei aivan kaikki onnistu luomaan, mutta joka tapauksessa aina jälkikäteen mukaan tulleet ovat heitä jotka nauttivat salaisuuden luomasta tuotosta. Joskus salaisuus voi olla niin arvokas, että sen tuotoista kannattaa jopa maksaa, mutta nämä tilanteet ratkotaan sitten rahalla, ei rakkaudella.

On puhtaasti jokaisen oma valinta, kummalla puolella lain kirjainta kukin haluaa kulkea. Sillä puolella, jossa salaisuus yritetään paljastaa vai sillä puolella, jossa se yritetään säilyttää. Tässä näkemyksessä voin julkistaa tilitoimistojen yleisimmän salaisuuden, nimittäin debet on ikkunan puolella. Nyt kun se on kerrottu, voitte vapaasti tätä tietoa käyttää omassa liiketoiminnassanne hyväksi. Tämän enempää salaista tietoa meillä ei mistään asiasta ole ja mikäli on, emme ole niin toopeja että jättäisimme salaisuuden helposti väärien käsien saataville. Salaisuus lakkaa olemasta salaisuus, kun se paljastetaan ja tästä syystä älkää edes kysykö ellei pinkkanne ole kunnossa. Kaikki tulee esiin aikanaan. Sitä odotellessa, mennään eteenpäin ja hoidetaan ne kirjanpidot kuntoon. 

 

Ystävällisin terveisin

Soili Laakso

yrittäjä

soili.laakso@laptase.fi

Takaisin