Rasti ruutuun ja eteenpäin

Olet yrittäjä. Se joku joka kuuluu siihen arvokkaaseen ryhmään ihmisiä, jotka pitävät Suomea pystyssä. Sitten kadulla tulee vastaan  elämä, vetää sinua turpaan ja huolella. Ihan jees….

 

KUIN OMA LAPSI

Ihmisen elämässä yleensäkin tulee vastaan tilanteita, joita ei voi hallita eikä johtaa. Sairastumiset, tapaturmat, avioerot ja myrskyt järkyttävät ihmisen arkea aina. Puhutaan ihmisen kriiseistä, jotka on vain läpi käytävä. Olen omalta kohdaltani saanut käkättimeen niin monta kertaa elämäni aikana, ettei minua varsinaisesti enää heilauta muu kuin oman lapseni kuolema. Ja tarkoitan siis oikeasti omaa lastani, en omaa firmaani.

Syy, miten tämä asia liittyy bisneksen tekoon, on hyvin yksinkertainen. Monille yritys on kuin oma lapsi. Se herättää usein myös hyvin voimakkaita tunteita. Rakkautta, vihaa ja mustasukkaisuutta. Itkua, hammastenkiristystä, riemua ja ilonkyyneleitä. Päänsärkyjä ja unettomia öitä. Sitä katsoo yritystään perustamisilmoituksesta lähtien siinne asti mihin valta riittää. Pistää kaikkensa likoon siihen, että bisneksestä tulee jotain.

Sellaista bisnestä ei ole olemassakaan, jossa yrittäjä yksin hallitsisi kaikkea sitä mitä elämässä tapahtuu. Näinhän ei tapahdu edes oman lapsen kohdalla. Lapsi kasvaa jonain päivänä aikuiseksi ja kun hän tekee omat päätöksensä, niin valta loppui viimeistään siihen. Määräykset johtavat ilmiriitaan. Lapsen maailmankuvaa muokkaa ympäristö, jota ei voi hallita. Syytä on hyväksyä myös se, ettei toista ihmistä voi omistaa. Ei edes omaa lastaan.

 

KASVUKIVUT

Virheiden tekemisen filosofiaani kuuluu se, että mikäli ei tee virheitä, ei ole edes yrittänyt mitään. Virheitä pitää tehdä, jotta voi tehdä jotain oikein. Minua ei hävetä tunnustaa, että olen syyllistynyt virheisiin. Minäkin olen vain ihminen siinä missä kaikki muutkin, eikä siinä ole anteeksipyydettävää.

Se mikä erottaa menestyjän menehtyjästä on vain yksi kirjain. Jotkut jäävät kieriskelemään virheeseensä, toiset syyttävät itse tehdystä virheestään kaikkia muita, jotkut pelkäävät varjoaankin virheen pelossa ja jotkut vain sisuuntuvat, kokoavat rojunsa ja yrittävät uudestaan. Minä kuulun viimeiseen ryhmään. Minä nimittäin uskon tekemisen voimaan. Vain tekemällä voi tehdä myös virheitä ja tekemällä voi tehdä myös kunnon onnistumisia.

Aina kun istutaan valmiiseen pöytään, on helpompi tehdä virheitä, jos lähtee ruuvailemaan valmiiksi kootun pöydän ruuveja uusiksi. Saattaa käydä köpelösti mikäli ei tunne rakennusohjeita ja aika usein niitä nimenomaan ei tunne. Kokeilemalla selviää että pysyykö pöytä kasassa. Prototyyppi jää harvoin lopulliseksi tuotteeksi.

Kasvuun kuuluu virheet. Kukaan muu ei ole seppä syntyessään, kuin se jonka sukunimi on Seppä. Lapsi ja nuori tekee elämässään virheitä. Toiset isoja, toiset pieniä mutta kuten kaikessa, lasta pitää ohjata oikeaan suuntaan. Ikään kuin laittaisi pallon alamäkeen viettävään kouruun. Siellä pallo vierii puolelta toiselle ja jos pomppaa yli laidan, niin vanhempien tehtävä on nostaa pallo takaisin kouruun ja tuupata uudestaan liikkeelle.

 

KAIKKEA EI VOI HALLITA

Kaikki asiat eivät aina suju kuten oppikirjoissa. En taida olla maailman ainoa äiti, joka on sitä mieltä, että lasten kasvatusoppikirjoilla voi aika pitkälti pyyhkiä pyykkitelineitä. Kikat joko toimivat tai sitten eivät. Joskus joku keksii jonkun ihan uuden tempun, josta saakin niskaansa sitten mammapalstojen raivon ja lastensuojeluviranomaisen.

Bisneksessä olen usein kuullut sanottavan, että jos ei pysty eikä oma aika riitä, rekrytoi. Hemmetin helppo neuvo. Jokainen, joka on rekrytoinut porukkaa, todennäköisesti hymähtää tässä kohdassa. Jokainen meistä on painanut sitä delete nappia niiden ”hain koska pakotettiin”-hakemusten kohdalla ja jokainen meistä on tehnyt myös rekrytointivirheen.

Toimialasta riippumatta joka alalla on samat ongelmat rekrytoinnissa. On mahtavia hakemuksia, aivan surkeita hakijoita niiden takana. On loistavia valintoja jotka paljastuvat täysiksi susiksi. Onhan noita kaikenlaisia, mutta on myös hyviä. Sellaisia, joista ei ikinä uskoisi, mutta jotka osoittautuvat niin hyviksi, ettei heistä saa mitenkään pidettyä kiinni. Ei edes rahalla.

Olen kuullut, että viiden tunnin haastattelu paljastaa valehtelijan, mutta olen myös nähnyt että ihminen voi valehdella viisikin vuotta. Pidempäänkin. Eipä sitä lapsensakaan kohdalla voi ennalta tietää, että tuleeko sieltä tuhannen tuittupää vai varsinainen enkeli. Virherekrytointi voi kaataa koko firman ja sitä myös tapahtuu. Riski on aina olemassa.

Kun olet antanut firmasi tärkeimmän paikan jollekulle ja olet havainnut tehneesi virheen, on yrittäjän usko ihmiseen usein todella kovilla. Käsi ylös jokainen joka riemumielin lähettää lapsensa paikkaan, jossa tämän turvallisuus on vaarannettu. Halusit eli et, niin vain kuitenkin välillä tapahtuu. Turpaan voi tulla missä vain.

 

VIRHEISTÄ OPIKSI

Virheissä on joka tapauksessa jotain hyvääkin. Kuten pieni lapsi joka opettelee kävelemään, samoin myös tuore yrittäjä kompastelee hommissaan. En ole koskaan kuullut kerralla onnistuneista ihmisistä. En ole koskaan nähnyt juoksevaa vastasyntynyttä.

Mikäli vain pystyy käsittelemään omat tunteensa virheeseensä liittyen, virheestä voi oppia. Paljon. Jopa niin paljon, että virheen paljastuminen avaa silmät kokonaan jollekin uudelle mitä kukaan ei vielä ole tehnyt. Kaikki kehitys alkaa virheen myöntämisestä. Kaiken rakentavan kehityksen ensimmäinen edellytys on anteeksianto.

On itsestä kiinni, annammeko anteeksi itsellemme ja muille, jotta voimme mennä eteenpäin. On luonteen lujuudesta kiinni, pystyykö reippaasti kantamaan vastuunsa virheen tehtyään. Syyttely ei auta. Syyttely ei johda ratkaisuihin. Jälki-istunto ei ole koskaan tehnyt tehtyä tekemättömäksi, eikä ymmärtääkseni kaikkia edes viisastuttanut.

Ei kannata jäädä vänkäämään virheestä sellaisen kanssa, joka kieltäytyy näkemästä omaansa. Mikäli kieltää oman virheensä, kieltää vain tosiasiat. Pahimmassa tapauksessa virheen kieltäminen johtaa siihen, että joku takoo miljoonia vain korjaamalla sen yksittäisen kielletyn mikrovirheen. Virheet pakottavat tekemään päätöksiä. Joskus ei vain ole vääriä päätöksiä, mutta jonkun on nekin päätökset siitä huolimatta tehtävä.

Tästä syystä jokaiseen onnistumiseen pitää tehdä vähintään kymmenen virhettä. Kun tekee tarpeeksi monta virhettä, kyllä niistä joku paljastuu suoranaiseksi onnenpotkuksi. Asioilla on joka tapauksessa aina tapana lutviutua jotenkin. Jos olet jo valmiiksi varaton, niin se asia ei ainakaan konkurssilla pahene. Ei ammattikuntaamme turhaan kutsuta yrittäjiksi.

Leuka rintaan ja rohkeasti pää edellä päin seuraavaa mäntyä. Pipihän siinä tulee, mutta kyllä joskus kopsahtaa vastaan laho puu. Ainakin jos käy joka keloa kopauttamassa. Samaa puuta saa hakata päällään aika pitkään, ennen kuin siihen kolo tulee. Yrittäjän tehtävä on ohjata yritystoimintaa johonkin suuntaan. Jos ei hyvä tule siinä ohjauksessa, niin viimeistään konkurssi korjaa ostovelat kirjanpidosta. Aina ei tosin onnistu sekään. Noh, rasti ruutuun ja eteenpäin. Lopputulos ei selviä, kuin yhdellä tavalla.

Ystävällisin terveisin

Soili Laakso

Yrittäjä, kirjanpitäjä

Takaisin