Petos, veropetos ja painokelvoton osuus

Veropetoksessa pyritään vaikuttamaan maksettavien verojen määrään laittomin keinoin. Aihe yksistään on jo jokaisen kirjanpitäjän painajainen ja vaikka siitä ei mielellään puhuta, sen seuraukset tilitoimistoissa tunnetaan.

Petos

Petoksen tunnistaa käytännössä kuka tahansa esimerkiksi tilauspetoksina, huijauksina tai vaikka rakkauspetoksina. Jos esimerkiksi maksuvälinepetos ja veropetos laitetaan rinnakkain, niin maksuvälinepetoksella hankitaan jotain, mitä sillä ei pitäisi olla hankittu ja veropetoksessa tämä jotain on kirjattu myös yhtiön kuluksi. Siinä on vissi ero.

Jos esimerkiksi yrittäjä käyttelee yhtiön luottokortteja henkilökohtaisiin elantomenoihinsa, ne tulee korvata yhtiölle takaisin tavalla tai toisella. Yleensä joko rahalla tai palkasta pidätyksillä. Mutta jos henkilö kirjauttaa kyseiset yksityiselämän kulut yhtiön tuloslaskelmaan, mikään ei verotarkastuksessa pelasta.

Perinteinen veropetos

Lyhyesti tiivistettynä, perisuomalainen veropetos menee siis siten, että siirretään yhtiön kirjanpitoon kuluksi kaikki mikä sinne ei kuulu, ja kun asiasta kärähtää, sen jälkeen päädytään pahantuulisena lähibaariin kaljalle haukkumaan sekä kirjanpitäjä että verohallinto pystyyn. Keksityt kilometrikorvaukset ja poskettomat päivärahat menevät samaan ryhmään.

Toisaalta, vähän hienostuneempaa veropetoksen muotoa edustaa se, että yhtiöön siirtyy rahaa, joka esitetään taseessa esimerkiksi lainana, vaikka kyseessä olisikin tulo. Tämmöisellä veivaamisella on aivan selkeä tavoite, eli siinä pyritään välttämään sekä arvonlisäveron maksu, että myös yhteisöveron maksu. Lainoissa harvoin veroja on ja kun ne jää taseeseen, niin yhtiön tulos vääristyy merkittävästi.

Kolmas näistä perusmuotoisista veropetoksista onkin sitten sellainen, minkä moni tietää, harva arvaa ja kukaan ei tunnusta. Eli kyse on siitä, että kulut jätetään yhteen yhtiöön, tulot ohjataan toiseen yhtiöön ja näin saadaan aikaan tilanne, jossa yksi yhtiö kuittaa arvonlisäverovähennykset ja toinen paikkaa tappioitaan tuloilla jotka eivät sille kuulu.

Selvennän nyt tämän sanoessani, että tilitoimisto ei ole millään tavalla velvollinen kantamaan asiakkaansa liiketoimintaratkaisuista aiheutuneita kustannuksia. Se koskee myös veroseuraamuksia, jotka ovat vastassa, jos veropetoksen epäily nousee esille. Kirjanpitäjä saa ja voi kirjata vain sellaista, mikä on laissa määritelty ja mikäli asiakas vaatii kirjaamaan toisin, vastuu ratkaisusta jää silloin asiakkaalle.

Painokelvoton osuus

Lievästä petoksesta saa tavallisesti sakkoja, mutta esimerkiksi törkeän veropetoksen raja on niinkin alhaalla, kuin 10.000 euroa. Se on aika vähän monen yrityksen tuloslaskelmissa. Veropetoksista voi helposti saada parikin vuotta vankeutta vain siksi, että usein petoksen kohteena on verohallinto tai vakuutusyhtiö. Näihin törkeisiin veropetoksiin liittyy legendaariset kahden viikon koppihoitojutut ja lentokenttätarinat, jossa kaukomaille pakenevat rosvot on bongattu kiinni lentokentiltä juuri ennen koneeseen nousua.

Veropetoksen yritys tuomitaan tavallisesti aivan samalla tavoin, kuin onnistunut veropetos, mutta maksuvälinepetoksesta voi sopia ja neuvotella vahingonkärsijän kanssa. Samoin tilauspetoksista. Näitä lie sovitellaan yrityksissä aika paljon, sillä poliisin resurssit ovat rajalliset ja on hyvin epätodennäköistä, että asiat etenevät poliisilta koskaan syyttäjälle. Positiivisiakin yllätyksiä poliisi on näissä toki tarjoillut välillä, mutta liian usein pettymyksiä.

Kun valtio supistaa poliisin määrärahoja, se poistaa itseltään myös resurssit, joilla mm. veropetosten tutkintaa viedään eteenpäin. On kirjanpitäjänä vaikea nähdä, missä kohdassa valtio säästää 40 miljoonaa, jos sen seurauksena myös veropetoksia jää tutkimatta ja estämättä. Summa ei mahda lie edes riittää vaikeina aikoina, sillä veropetos on helppo tehdä ja houkutteleva vaihtoehto silloin, kun yritykset piehtaroivat taloudellisten haasteiden edessä. Pienistä puroista syntyy helposti iso virta ja kun jokin kuningasidea lähtee leviämään yrittäjien keskuudessa, seurauksien rajoittaminen on vaikeampaa.

Jos tällaisten asioiden käsittely ja hahmottaminen pudotetaan valtiolta yksityiselle sektorille, kuten esimerkiksi kirjanpitäjille, varmaa on vain se, ettei yksikään juttu ratkea helposti. Itseään kunnioittava kirjanpitäjä ei halua olla missään tekemisissä veropettureiden kanssa, sillä heidän temppunsa voivat viedä jopa kirjanpitäjän linnaan. Toimialalla on havaittu, että vapaaehtoistesti tuomiolle ilmoittautuvien määrä on kirjanpitäjien keskuudessa vaatimaton ja vaikka poliisi on ystävä, virkapukuisen sellaisen näkeminen tilitoimiston ovella aiheuttaa sydänkohtauksia. Tällä perusteella poliisi ei ole kovin toivottu vieras tilitoimistoissa ja helpoin tapa välttää vierailu, on heittää rosvot ulos ja toivoa ettei poliisia perässä näy eikä kuulu. Silläkin uhalla siis, että seuraavaksi ovikelloa soittaa vouti. Hänestä sentään selviää rahalla.

Ystävällisin terveisin

Soili Laakso

yrittäjä

Laptase Oy

soili.laakso@laptase.fi

 

Takaisin