Peitelty osinko

Peitellyllä osingolla tarkoitetaan osingonjaon muotovaatimukset sivuuttaen tapahtuvaa osakeyhtiön varojen siirtämistä osakastaholle tavalla, joka todelliselta luonteeltaan on voitonjakoa.

Määrittelystä

Edellä mainitulla lauseella alkaa Verohallinnon 12.10.2020 antama yhteinäistämisohje koskien peiteltyä osinkoa. Peitellystä osingosta on lähtökohtaisesti säädetty veromenettelylaissa ja sen tarkemmin puuttumatta pykäliin, yritän tässä tekstissä nyt vääntää yrittäjäksi itse asian. Syy miksi erityisesti nyt kiinnostuin tästä jälleen, on se että TVL ja EVL tulojako poistuu, minkä johdosta todennäköisesti peitellyn osingon tulkintaakin on täytynyt vähän viilata nykyaikaan.

Asiana peitelty osinko ei varsinaisesti kovin monelle kirjanpitäjälle ensimmäisenä tule mieleen, mutta tämä johtuu usein siitä, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Peiteltyä osinkoa ei ole suoranaisesti rikoslaissa erikseen käsitelty, mutta peitellyn osingon tulkintaan saattaa liittyä asioita, jotka itsessään rikkovat muitakin lakeja, kuin vain verolakeja tai kirjanpitolakia. Näiden yhtälö on lähtökohtaisesti aina rikosasia.

Lähtökohta osakeyhtiöissä on se, että osakeyhtiöiden varoja voidaan jakaa ulos joko palkkana tai osinkona. Toki on muitakin yksittäisiä pykäliä, jotka saattavat muodostaa olosuhteen, jossa varojen nostaminen yhtiöstä on mahdollista ilman palkan tai osingon käyttämistä, mutta ne tapaukset ovat, jos ovat.

Peitellyn osingon osalta on joka tapauksessa pari nyrkkisääntöä, jotka tunnistamalla vaihtoehto on täysin mahdollinen. Sääntö numero 1) peitellyllä osingolla hyötyjänä lähtökohtaisesti aina henkilö, joka omistaa epäilyn alaisen yhtiön osakkeita tai on yhtiössä muutoin edunsaajan asemassa. Sääntö numero 2) toimenpiteiden tarkoitus on minimoida veroseuraukset.

Tyypillisimpiä tilanteita

Hyvällä ei katsota ihmistä, joka elää elämäänsä firman pussista. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä firman korteilla ja pankkitileillä pyöritetään yksityiselämän kuluja. Tulorekisterin myötä, näistä hankinnoista on täytynyt jättää tulorekisteri-ilmoitus 5 päivää hyödykkeen vastaanoton jälkeen ja pian ilmoituksen jättämättä antaminen on myös sanktioitu. Kovinkaan moni ei vielä tänä päivänäkään sisäistä, mitä tuo tarkoittaa.

Kirjanpitäjän pöydille tulee yhä aineistoa, joissa yrittäjä on käsin laatinut jonkinlaisen matka/kululaskun ja todennut että verkkopankissa siirrot on tehty. Tulorekisteri-ilmoituksen teko jää kirjanpitäjälle, vaikka säännösten mukaan siirtojen maksaja on velvollinen jättämään kyseisen tulorekisteri-ilmoituksen. Jos kuluja ei pysty selvittämään, kysymys on lähtökohtaisesti siitä, että yrityksen varoja on siirretty yhtiön ulottamattomiin ja mikäli varat ovat huvenneet siviilikäyttöön, peitellyn osingon tulkintamahdollisuus on aina olemassa.

Verovapaat kilometrikorvaukset ja päivärahat.  Sana verovapaa on ensinnäkin siinä mielessä harmillinen, että se houkuttelee tekemään siirtoja, joiden perusteet ovat joissain tapauksissa aivan muuta. Ajopäiväkirjoja on ja tulee olemaan, mutta kun ajetut kilometrit karkaavat niin sanotusti käsistä, on jo hyvä kysyä peilin edessä, että kuinka totta ne ovat. Jos edes ajoneuvosta ei ole tietoa ja kilometrejä kymmeniä tuhansia vuodessa, herää väistämättä kysymys että onko mukana esimerkiksi kodin ja työpaikan väliset ajot, puolison ajot, naapurin ajot ja vielä serkunkaimantutuntutun autolla? Kaikkeen mihin liittyy sana ”verovapaa”, kannattaa suhtautua kriittisesti, sillä verovapauden taustalla on mörkö nimeltään houkutus. Houkutus jättää verot maksamatta.

Kolmas ehkä tyypillisin vaaran paikka on osakaslainojen korot. Eli jos osakas lainaa rahaa yhtiölleen, tulee tästä lainasta kertymään osakkaalle mahdollisesti korkotuottoa. Jos korkotuotto jätetään ilmoittamatta (ja siis verottamatta) osakkaan henkilökohtaisessa verotuksessa, on tapahtunut varojen siirto yhtiöstä ulos tavalla, joka olisi pitänyt yrittäjällä verottaa. Tällaista listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Veropetoksen yhteys peiteltyyn osinkoon

Veropetoksena on käsitelty usein tilannetta, että esimerkiksi yhtiön liikevaihdosta puuttuu siinne kuuluvat summat ja varat noista laskutuksista on ohjattu yhtiön pankkitilien ulkopuolelta muualle. Näissä tilanteissa todennäköisesti arvioon vaikuttaa se, että minne varat on ohjattu ja millä perusteella. Esimerkiksi perintätoimet ovat ihan laillisia, eli jos jokin saatava on siirretty perintäyhtiölle joka saa ne jälkiperinnässä luottotappiosuosituksen jälkeen perittyä (ja tilitettyä), niin mitään väärää ei ole tapahtunut.

Mikäli varat on ohjattu yrittäjälle ohi yrityksen, on veropetoksen lisäksi kysymys todennäköisesti myös peitellystä osingosta. Ei ole täysin selvää, että kumpi kärki edellä verohallinto lähtee tällaisia tapauksia ajamaan ja todennäköistä jopa on, että tätä tietoa ei edes kerrota. Mutta se on selvä, että kun määritelmä ”peitelty osinko” näkyy, joku talousrikostutkija kirjoittaa jo työvuorolistojaan uusiksi.

Kirjanpidon näkemykseltä petos tapahtuu, jos tulot, kulut tai tositteet on huijausta. Samoin veropetos tapahtuu, jos tulot on ohjattu yhteen yhtiöön ja kulut toiseen yhtiöön. Veropetos tapahtuu varmuudella, jos järjestelystä aiheutuu jollekulle vahinkoa. Tämä on myös se näkemys, mikä kiinnostaa verohallintoa verotarkastuksissa. Ensimmäinen kysymys kuuluu aina, että onko jollekin aiheutunut menettelyssä toimenpiteessä vahinkoa? Toisin päin sanottuna, onko omistajayrittäjä saanut yhtiöstään mukavia rahasummia, mutta verottaja ei?

Veropetoksen keinoja on monia. Intressiyhtiöistä toimitetut perusteettomat veloituslaskut ovat varmuudella se kokemattomimpien yrittäjien synti, sillä niillä siirretään varoja yhtiöstä a, yhtiöön b ja kun laskun perusteita perätään, määritelmät ovat yhtä ympäripyöreitä kuin maapallo. Usein näissä on takana se, että joku yhtiö on rahapulassa ja taas toinen ei, mutta houkutus korjata tilannetta laskutuksen kautta liian suuri. Asioita on joko ylihinnoiteltu tai toiselta puolen katsottuna alihinnoiteltu, mutta jälleen kerran kysymys kuuluu: onko jollekin aiheutunut menettelyssä vahinkoa? Jos vastaus on kyllä, kynä pöytään ja seuraavaan kappaleeseen.

Rahanpesun ja peitellyn osingon yhteys

Rahanpesujutuissa yleensä suurimmat vahingonkärsijät ovat sekä vakuutusyhtiö, että verohallinto. Veropetosjuttuja on tarpeeksi ja niiden näyttävin näkyvä merkki on monen vuoden tappioputki yhdistettynä arvonlisäverovelvollisuuteen. Eli yhtiö, jossa ei ole liikevaihtoa, mutta on valtavasti kuluja, voi toki olla tuotekehitysyhtiö ja vasta taipaleensa alussa, mutta niitäkin löytyy, jotka tehtailevat kuittikaupalla kuluja yhtiöön vain saadakseen kuluista arvonlisäverovähennykset.

Kirjanpitäjän on melkein helpompi tunnistaa veropetostilanne, kuin peitellyn osingon tilanne, sillä harva rosvo on niin typerä, että tarjoilee kirjanpitäjälleen suoraan silmien eteen todisteet peitellystä osingosta sellaisenaan. Toisaalta, ammattirosvot ovat oikein taitavia tarjoilemaan kaikenlaista tietoa, josta vain ammattitaitoinen kirjanpitäjä lukee tapahtuvan ilmiön rivien välistä. Joka tapauksessa kaikista epätyypillisistä liiketoimista kirjanpitäjä on rahanpesulaissa ilmiantovelvollinen. Halusi sitä, eli ei.

Esimerkiksi jos yhtiön omistama auto on korvauksetta osakkaan yksityiskäytössä, eikä niitä ole luontoisetuina käsitelty, edun käypä arvo verotetaan osakkaalla peiteltynä osinkona. Samoin asunto, puhelin, jne… Ideahan tässä on vain se, että jos henkilö hankkii auton henkilökohtaisesti, hän todennäköisesti myös ansaitsee jostain palkkatuloja, jolla tuo auto on maksettu. Sitä autoa saa käyttää liiketoiminnan tarpeisiin ja tuosta käytöstä maksetaan sitten kilometrikorvauksia ajoneuvon omistajalle/haltijalle. Hänhän se asiassa on, jonka omaisuus kuluu, kun liiketoimintaa hänen omistamillaan välineillä harjoitetaan. Eli naapurin auto ei periaatteessa käy, vaan se nimenomaan muodostaa veropetostilanteen, jos henkilö nostaa kilometrikorvauksia ajoneuvosta, jota ei itse edes omista, eikä aja. Jos tällaisia kilometrikorvauksia nostaa vaikkapa vaimon vapaan autoedun autolla, peitellyn osingon tulkinta on jälleen mahdollinen. Tämä siksi, että vaimon työnantaja maksaa joka tapauksessa auton kaikki kulut, joten miksi hänen puolisonsa siitä pitäisi silloin hyötyä erikseen?

Aivan samalla periaatteella rahanpesusta on kyse myös silloin, kun esimerkiksi yksityishenkilöt käyvät ylihintaista kauppaa arvottoman yhtiön osakkeilla. Näidenkin tilanteiden lista on pitkä.

Tästä näkemyksestä katsottuna rahanpesun ja peitellyn osingon määritelmät vertailemalla kirjanpitäjän on jo paljon helpompi todeta, että milloin rahanpesuilmoitusvelvollisuus täyttyy. Sääntö 1) hyötyjä on yrittäjä tai hänen välittömässä lähipiirissään oleva ja sääntö 2) yrittäjä tai joku hänen lähipiiristään mystisesti rikastuu, firma köyhtyy ja kukaan ei kyseenalaista. Peitellystä osingosta on tuomittu myös sellaisia kommandiittiyhtiön vastuunalaisia yhtiömiehiä, jotka ovat pelanneet pimeän rahan kauppaa lähipiirinsä hyväksi saamatta itse hyötyä kolikkoakaan. Peitellyn osingon tulkinta voi syntyä myös vaikka henkilö itse olisi tehnyt tekonsa täysin vilpittömässä mielessä, tietämättömyyttään, osaamattomuuttaan tai ajattelemattomuuttaan.

Verolajien muutoksista

Nyt on sitten riskin paikka, kun TVL ja EVL tulojako poistuu osakeyhtiöistä. Aikaisemmin kun esimerkiksi TVL:n alainen osakeyhtiö (tavallisimmin kiinteistöyhtiö) on haettu EVL:n piiriin, on vaadittu asiaan painavat liiketaloudelliset perusteet. Tämä on tarkoittanut sitä, että jos esimerkiksi asunto-osakeyhtiö on myyty kehitettäväksi, uusi omistaja/rakennuttaja on joutunut perustelemaan verohallinnolle, että onko as oy sen liiketoiminnan käytössä vai ei. Jatkossa perustelukierros kevenee.

Samalla tämä tarkoittaa sitä, että jos yhtiön taseessa on vaikkapa huvimökki vapaa-ajan käytössä, eikä sitä ole aikaisemminkaan voitu käsitellä EVL:n mukaan, tilanne muuttuu. Se tarkoittaa myös sitä, että yrittäjän ja yrityksen välinen rahaliikenne noissa yhtiöissä saattaa myös muuttua. Jos osakeyhtiössä on taseessa mökki, joka tosiasiassa onkin yrittäjän henkilökohtainen kesämökki, sen mökin käytöstä syntyy yrittäjälle luontoisetu. Aivan kuten luontoisetuautosta. Ei ole enää mahdollista erottaa taseesta TVL:n alaista osaa, jos yhtiö on muutoin EVL:n piirissä. Miten tällaiset edut henkilön palkkatuloissa sitten määritelläänkin, niin se on kokonaan toinen blogin aihe, mutta osinkoja siihen ei voi käytännössä käyttää. Tai voi; - peiteltyjä osinkoja? Jos raha ei liiku, eikä ansiotuloveroja mökin yksityiskäytöstä valtiolle synny, kyse on peitellystä osingosta. Hyötyjänä henkilö, vahingonkärsijöinä sekä yhtiö, että verohallinto.

Seuraukset

Peitelty osinko käsitellään aina saajallaan tuloverolain mukaan ja saatu hyöty lisätään verotuksen perusteeseen. Eli jos autoetu on jäänyt ilmoittamatta, se lisätään verotuksessa auton käyttäjän bruttopalkkaan ja koko summasta paiskataan verot perään. Eikä sekään riitä. Veronkorotus kurkkii nurkalla vielä tuplana odottelemassa ja jotta ei helpoksi mene, talousrikospoliisi alkaa pläräämään rikoslakia, että mikäs pykälä tällä kertaa käytetään. Käsitykseni mukaan kaksi vuotta linnaa ei ole ensinkään pois suljettu asia, mitä suuremmista summista on kyse. Talousrikoksista jaetut tuomiot ovat välillä yllättävänkin kovia ja se voi tulla myös henkilöille melkoisena yllätyksenä. Tämä on myös se syy, miksi kirjanpitäjän huumorintaju harvoin riittää siihen että häntä houkutellaan peittelemään peiteltyä osinkoa, nimittäin osallisuudestakin voi lähteä istumaan myös kirjanpitäjä. Pelissä on siis tilitoimistojen puolelta koulutusammatti ja lopun iän ansiot, rosvon kannalta muutama vuosi vapaudesta. 

Peitelty osinko on lähtökohtaisesti kansan kielellä tilanne, jossa on mennyt omat ja firman rahat pahan kerran sekaisin keskenään. Vaikka ilmaisu on kiertoilmaisu puhekielessä, jokainen tilanteen nähnyt tietää, että edullisimmasta päästä se ei ole missään tapauksessa. Tästä syystä yrittäjän on syytä olla aina valppaana sen suhteen, että onko sekä omatunto, että palkkakuitin bruttosumma puhdas.

Rahanpesurikoksiin liittyy usein myös muuta rikollisuutta, kuten esimerkiksi huumausainerikollisuutta, talousrikollisuutta tai ihan vain yksilön pakonomainen tarve olla rikkaampi kuin mihin oikeasti on varaa. Poliisin kanssa pääsee helpommin jutuille pöläyttämällä tolppapoliisin ohi turhan vauhdikkaasti, mutta rahanpesuasiat tulevat sitten vastaan, kun mietitään että millä ne sakot on maksettu. Törkyraja on yrityksen näkökulmasta aika alhaalla, mutta yrittäjän kannalta katsottuna todella korkealla. Jopa niin korkealla, että vaihtoehtoon on liian helppo turvautua. Niin kauan, kun asioista selviää rahalla, murheet ovat vaatimattomia, mutta vain velkarekisteri katoaa maksamalla: -rikosrekisteri ei.

 

Ystävällisin terveisin

Soili Laakso

yrittäjä

Laptase Oy

soili.laakso@laptase.fi

Takaisin