Mahdollisuus

Elämme maassa, jossa aivan jokaisella on mahdollisuus rikastua. Siihen vaaditaan vain idea, tinkimätöntä tekemisen asennetta, hieman tietoa, jossain määrin taitoa, härkäpäistä tahtoa, mutta myös tuuria. Puhutaan yrittäjyydestä.

Vaurastumisen paradoksi

Kateus on varmasti yksi suomalaisten tunnetuin luonteenpiirre, johon joka ikinen meistä toisinaan törmää. Hyvin usein se liitetään yksittäisen henkilön elämäntilanteeseen, varallisuuteen tai ainakin ulkoisiin puitteisiin. Jotkut meistä ovat taitavampia käsittelemään rahaa, toisilta se ei suju hyvällä tahdollakaan. Sama juttu kaupankäynnissä. Jotkut myyvät vaikka tuhkattuja mummoja, toiset eivät saa markkinoitua edes itseään.

Suomi on siinä mielessä hieno maa yrittää, että täällä on aivan jokaisella mahdollisuus päräyttää firma pystyyn ja alkaa yrittämään. Yrittäjät hyvin usein paistattelevat monien ihmisten mittapuulla siinä etuoikeutetussa ihmisryhmässä, jotka mielletään automaattisesti onnistujiksi. Vähemmän puhuttu totuus kuitenkin on, että hyvin harva kuitenkaan pärjää siinä painajaisessa, mitä yrittäjyys voi ihmiselle parhaimmillaankin tuoda.

Toimeentulon tavoite on varmasti kaikilla yksi ja sama. Ensinnäkin omalla työllään pitää pystyä elämään ja toisenakin sillä samaisella toimeentulolla haetaan myös vaurastumista. Tämä on siinä mielessä paradoksaalinen asia, että vaikka hyvin varakkailla ihmisillä olisikin niin sanotusti helppo elämä rahojensa puolesta, suoraan samassa suhteessa hyvin usein elintaso karkaa ylöspäin. Ongelmat kasvavat omaisuuden myötä. Kaikki muistavat kadehtia toisen rahoja, mutta harva kadehtii sitä työmäärää, millä ne rahat on hankittu. Kun kadehdittavan vaurastumisen piste on tavoitettu, henkilön ja hänen läheistensä oikeus tietää itse omista asioistaan loppuu. Juoruissa on se hyvä puoli, että usein kuulee tehneensä asioita, joista ei edes itsekään tiennyt.

Toisaalta, jos ne tulot viedään, niin elintason pudottaminen matalammalle tasolle aiheuttaa enemmän mielenterveysongelmia kuin sen omaisuuden hankkiminen on koskaan aiheuttanut. Saavutetuista eduista on todella vaikea luopua, ellei sitten ole ollut niin kaukaa viisas, ettei ole päästänyt elinkustannusten tasoaan koskaan revähtämään. Samassa yhteydessä voi todeta, että kun rahapula iskee, niin on todella vaikea pysyä oikealla tiellä ja olla tekemättä sellaisia tekoja, jotka vahingoittavat useita.

Vaurastuminen ennen kaikkea vaatii erittäin kurinalaista elämäntyyliä. Suomi ei ole maa, jossa kannattaa ostaa piha pullolleen loistoautoja. Niiden olemassaolo joka tapauksessa saa ihmisen tavoittelemaan materialistista toista todellisuutta. Hyvin harva niin sanottu loistoauto on ilmaiseksi pihaan tullut. Useimmat ovat rahoitusyhtiöiden omistuksessa tai leasing-sopimuksella vuokralla. Sama koskee asuntoja. Suomalaiset ovat ansiokkaasti velkaantuneet asuntolainoillaan, mikä tarkoittaa sitä, että talot ovat pankin omaisuutta. Yrittäjillä ei ole tässä asiassa eri lainsäädäntö käytössä, kuin kenelläkään muulla tässä maassa.

Tiedolla ja taidolla

Yrittäjyys vaatii tekijältään. Sen lisäksi, että paineensietokyky on syytä olla urheilijamaisella tasolla, itse yrittäjyyttä harkitsevan on tarkkaan puntaroitava, pystyykö elämään elämäänsä kurinalaisesti tietoa, taitoa ja yhteiskunnallisia normeja kunnioittaen. Yritys ei ole koskaan yhden miehen yritys, kun ottaa huomioon että yrityksen tarkoitus on tuottaa voittoa ja yhteiskunnalle myös verokertymää. Verot ärsyttävät kaikkia, mutta yritysten yksi päätehtävä on toimia nimenomaan juuri verokertymän kerääjänä kaikkien puolesta. Tämä tapahtuu niin palkkojen tuloverojen osalta, arvonlisäverojen osalta, kuin yhteisöverojenkin osalta. Arvonlisävero ei ole rahoitusmuoto, eikä verovapaa osinko todellisuudessa edes verovapaa.

Nyt kun ajatellaan yritystä itsessään myös tällaisessa roolissa, jokaisen voittoa tuottavan yrityksen yrittäjän on lupa paukutella henkseleitä. Miksi ei myös tappiollisen yrityksen yrittäjän, sillä tappiota pitää selitellä ihmisille voittoa useammin. Jos idea kantaa ja näyttöjä tekemisen tuottavuudesta on, asia ei ole ongelma. Sen sijaan ongelma on se joukko yrityksiä, joiden tuloslaskelmat ovat vääristyneet erilaisten kikkailujen kautta siihen muotoonsa, että varsinaista puhdasta liikevaihtoa ei ole, eikä ole odotettavissakaan.

Rahoitettava yritys on aina riski, sillä rahoituksella elävä yritys tai yrittäjä, eivät välttämättä suhtaudu rahoituksen olemassaoloon asian vaatimalla vakavuudella. Ajatus siitä, että rahoituksella hankittua ei pitäisi maksaa joskus takaisin, on outo. Rahoitettu auto maksetaan takaisin. Lainoitettu asunto maksetaan takaisin. Rahoitettu yritys… maksetaan takaisin. Kaikki pikavipit laukeavat aina ennemmin tai myöhemmin maksettavaksi. Joko korkojen kera tai sitten ilman.

Menestystekijöihin laskisin yrityksessä näillä näppäimillä sekä yrittäjän oman osaamisen, että myös hallinnollisen valveutuneisuuden. Laki pitää tuntea ja sen osat pitää osata yhdistellä.  Viranomaismääräyksiä ei ole syytä ylenkatsoa tai perustella itselleen asioita siten, että ne selviäisivät aina selittelemällä. Selittelemällä ei selviä mikään asia, eikä tumma tahra tuulettimesta takaisin palaa viranomaista pakenemalla, kirjanpitoa manipuloimalla tai edes toisia syyttelemällä. Epäonnistumisen ensimmäinen, ainoa ja viimeinen syy löytyy aina peilistä.

Niin heikosti kuin mitä kirjanpitoa arvostetaankin, se on yrityksen yksi tärkeimpiä pakollisia velvollisuuksia. Yhtä pakollinen, kuin verojen maksu ja oman toimeentulon hankkiminen. Miten kirjanpitoa voi sitten hyödyntää hyvän yritysidean kehittämisessä, siihen tarvitaan osaamista ja kokemusta. Sellaista ei alallamme ole koulun penkillä tarjolla. Harhakuvitelma osaamisen ylivertaisuudesta johtaa siihen, että vastuunpakoilu on hyväksytty normi. Tiedon ja taidon käytössä on järkevämpää olla joka tapauksessa mahdollisesti oikeassa, kuin varmasti väärässä.

Tietoa ja ennen kaikkea kylmän viileää vastaanottavaa asennetta vaaditaan sille viestille, jonka ammattinsa osaava kirjanpitäjä yrittäjälle välittää. Jotkut asiat harmittavat usein juuri siitä syystä, että tosiasioita ei joko haluta kuulla tai uskotaan sellaista ajatusta, jota ei ole riittävän kriittisesti arvioitu kaikilta kannoilta. Seuraukset voivat yllättää erityisesti silloin, kun tolkun ajattelu on korvattu hätäratkaisuilla, valta-ajattelulla tai itsekkäällä oman edun tavoittelulla.

Tuurilla ja tuskalla

Jokainen yrittäjä, joka on omaisuutensa autotallista ulos ponnistanut, tietää että tie ei ole helppo. Yrittäjyydessä ei varsinaisesti ole mitään helppoa, mutta menestyjät menehtyjistä erottaa ongelmanratkaisukyky ja pettymysten sietokyky. Jokaista onnistumista kohden täytyy tehdä vähintään kymmenen virhettä, mutta se yksi onnistuminen voi korjata koko potin. Onnistumisen jälkeen, niillä epäonnistumisilla ei enää varsinaisesti ole merkitystä, mutta aina pitää olla valmis vetämään hanskat käteen ja aloittamaan alusta. Yrittäjän työ ei tule koskaan valmiiksi, mutta se muuttaa matkalla muotoaan.

On paljon myös tuurista kiinni, että mikä idea saa siivet alleen. Joskus vain sattuu niitä tilanteita, että jos jokin onnen kantamoinen osuu kohdalle, siitä sikiää valtava menestystarina. Se on kuitenkin harvinaista. Usein on kyse siitä, että sopiva tilanne on osattu hyödyntää kääntämällä se liikevaihdoksi.

Lähes poikkeuksetta kaikista suurimmat menestystarinat on kirjoitettu niissä yrityksissä, joiden tekeminen ei täysin istu oppikirjaesimerkkiin. Kun joku murtaa oppikirjoihin kirjoitetun kaavan, tekee sitä sitkeästi kaiken ylimielisen arvostelevan vastustuksen keskellä ja pystyy vielä ansaitsemaan tarvittavan toimeentulonsa tällä kaavalla, saatetaan helposti päätyä olosuhteeseen, jossa epäusko voi muuttua ylistäväksi virreksi. Ne tarinat kantavat pitkälle.

Siihen täytyy joka tapauksessa varautua, että tällaisia tarinoita ei voi ennakoida. Brändit syntyvät tekemällä ajan kanssa, ei keksimällä kivoja tarinoita. Hintalappu voi olla myös kova. Ystäväpiirit vaihtuvat, parisuhteet hajoilevat, byrokratian hampaat haukkaavat, perskärpäset alkavat pörräämään ympärillä ja aivan joka hemmetin suunnasta kuuluu miten sen, jolla menee kivasti, pitäisi kantaa ja kustantaa kaikkien muidenkin ongelmat. Yrittäjän yksityiselämän turvaverkon on syytä olla tietynlainen, jotta yrittäjä pystyy säilyttämään ne eniten kadehditut peruspilarit pystyssä. Näitä ovat terveys, turvallisuus ja läheiset ihmissuhteet. Ja täsmälleen juuri tässä järjestyksessä.

Ennen kuin perustat yrityksen, arvioi tarkkaan mitä sillä tavoittelet. Toisten ihmisten varaan laskettu onnellisuus ei kanna rahassa, ei rakkaudessa, eikä bisneksessä. Ei edes työelämässä. Yrittäjyydessä harvoin on tarjolla kavereita ja varmaa on, että kun ongelmat koittavat, kaverit käyvät vähiin. Ensimmäisenä riveistä poistuvat ne, jotka suurimpaan ääneen liputtavat kaveruuden puolesta, viimeisenä ne, joiden ensimmäisenä odotat katoavan. Kovat ajat kertovat, ketkä ovat niitä, joiden kanssa työtä kannattaa tehdä ja ketkä niitä, jotka pitää vain antaa hiihdellä auringonlaskuun. On puhtaasti jokaisen oma valinta, kumpaan joukkueeseen haluaa kuulua. Mahdollisuus on jokaisella molempiin.

Näissä tunnelmissa avaamme vuoden blogivirran. Menestyksellistä vuotta 2020 kaikille!

Ystävällisin terveisin

Soili Laakso

yrittäjä

soili.laakso@laptase.fi

Takaisin