Kun rahat loppuvat - asiakaskysymys

Meihin otti yhteyttä eräs yrittäjä, kysyi meiltä hyvin suoraan että miksi lapin iglu-firmat kiskovat palveluistaan hirveitä hintoja tai sulkevat paikat sen sijaan, että pyörittäisivät bisnestä puoleen hintaan? Puhutaan siis rahasta, tai paremminkin sen puutteesta.

Taustaa

Kiitän siitä luottamuksesta, jolla meihin ottanut taho lähestyi. Tässä aiheessa on vain sellainen ongelma, että naisen voi viedä lapista, mutta lappia ei naisesta. Vaikka allekirjoittanut onkin molempiin Suomi-neidon päihin tutustunut yrittäjä, olen myös paljasjalkainen Rovaniemeläinen, joka on vaahtosammuttimen kokoisesta tenavasta lähtien seurannut vierestä matkailualan nousua kaikkeen siihen, mitä se tällä hetkellä on. Eli olen kauniisti ilmaistuna ehkä hieman puolueellinen ottamaan kantaa tähän asiaan.

Joulupukki on omassa lapsuudessani asunut takapihalla, ja tontut ovat lähteneet aamulla töihin siinä, missä naapurin sotilas, sairaanhoitaja, aura-autokuski tai pankkivirkailijakin. Lapin matkailu on siinä mielessä allekirjoittaneelle arka aihe, että yhä edelleen Rovaniemen tiluksillani jolkottelee välillä turistiporo, joka antaa minun rapsuttaa itseään sarvien välistä, tottelee nimellä kutsuttaessa ja syö vaivalla istuttamani kukkaset penkistä, jos vain saa siihen tilaisuuden.

Toisille se on ihana söpö otus, joka luo lapin eksotiikkaa. Minulle siinä jolkottelee ensi joulun juhlapöydän käristyslihat. Aika brutaalia, muta itse blogin aihehan on mitä erinomaisin, joten tartun siihen.

Kassakriisi

Jokainen tietää miltä tuntuu, kun rahat loppuu. Harva tietää millaista elämä on, jos rahaa oikeasti on. Todella moni tietää tällä hetkellä miltä tuntuu, kun se mitä oli, ei ole enää. Korona on tehnyt aivan jokaisen elävän ja kuolleen yrityksen elämästä helvettiä erityisesti kassan puolesta, sillä kevät seisautti kaikki rahavarat ja kun ne jälleen lähtivät pyörimään kesällä, kassapuskuri ei enää välttämättä kestänytkään tulevaa talvea.

Se, että valtio antoi keväällä siimaa moneen suuntaan erilaisina tukiaisina tai arvonlisäverolainoina, ei mielestäni välttämättä pelastanut montaakaan. Voin olla väärässä tämän suhteen, mutta epänormaalin tilanteen paikkaus uudella epänormaalilla ei ole kokemukseni mukaan koskaan johtanut mihinkään pysyvään hyvään. Olen asennoitunut ALV lainaan kuin pikavippiin ja neuvonut asiakkaitani välttämään siihen sortumisen. Ei siitä syystä, etteikö valtio olisi luotettavin mahdollinen lainanantaja, vaan nimenomaan siitä syystä, että sitä luottamusta ei pidä mennä rikkomaan.

Toistaiseksi näyttää siltä, että neuvo on ollut hyvä. Ne, jotka pystyivät sopeutumaan nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen, ovat tällä hetkellä hiljaa ja varovat visusti lausumasta hyvästä menestyksestään mitään. Jos aikaisemmin muuteltiin tilikausien mittaa syystä, että haluttiin ropeltaa tulosta mieleiseksi, nyt näköjään muutetaan tilikauden mittaa, jotta voidaan siirtää hyvien uutisten antamista niin kauas tulevaisuuteen kuin vain ikinä mahdollista. Se kertoo siis jostain. Joillain menee siis todella lujaa, toisilla todella huonosti. Uskokaa huviksenne, kriisi on myös heillä joilla kassa on tällä hetkellä pullea kuin Roope Ankan rahasäiliö.

Ne, joilla pätäkkää ängetään taloon ovista ja ikkunoista, ovat myös niitä jotka pelkäävät kohta henkensä puolesta sitä hetkeä, kun muutkin asian huomaavat. Ne, joilla rahaa ei ole, kadehtivat niitä, joilla sitä on ja purkavat raivoaan koska, ovista ja ikkunoista tunkeva kahiseva on lähinnä jotain maksuvaatimusten ja ulosottoilmoitusten välimaastoa ikkunallisella kirjekuorella varustettuna. Ulkoisesti erotat siis menestyjän menehtyjästä katsoessasi päivittäin, minkä kokoista kirjenippua tämä kantaa postilaatikostaan. Monta kirjettä = monta maksuvaatimusta ja ei kirjeitä = riski monesta maksun vaatijasta oven takana.

Kun rahat loppuvat, nippu epärehellisiä ansaintakeinoja hyppää esiin monella tavalla. Omaisuusrikokset lisääntyvät, huijauslaskutukset myös. Erilaiset kiskonta ja kiristyksen tyyppiset toiminnot muuttuvat enemmän arkipäiväksi. Tilannetta sivusta seuraava voi vain toivoa, että osapuolten moraali kestää ja peiliin katsomisen taito lisääntyy myös muina, kuin hampaanpesun aikoina. Raha on yhtä yleishyödyllinen käyttöväline kuin hammastahna. Jos sitä ei ole, maistuu suussa pahalta.

Budjetointi

Perimmäinen syy molempiin ääripään kriiseihin on sekä taloustaitamisen taso, että myös ennakoinnin taito. Jos nyt otetaan esimerkiksi matkailuala, jolla tämä blogi aloitettiin, niin moni ei esimerkiksi tiedä, mitä tarkoittaa sesonkityöllistäminen oikeasti. Henkilökunta palkataan aina tulevaksi talveksi töihin edellisenä kesänä ja kun sesonki on ohi, sama porukka lähtee lapista Hankoon tekemään sesonkitöitään. Mutta sen matkailun ympärillä pyörii myös paljon muuta yrittäjyyttä.

Sieltä revontulien loisteesta sikiää päivittäistavarakauppoja, huoltoasemia, kampaamoja, rakennuspalveluita, kelkkatehtaita jne… Onpahan singonnut itsensä monien tietoisuuteen ainakin yksi tilitoimistoyrittäjäkin aiheuttaen pahaa verta kanssakilpailijoissaan. Siitä vain listaamaan mitä kaikkea tarvitaan, että koko arsenaali pyörii ja jengi saa kaupasta notskeille makkaraa sekä päällensä lämmintä vaatetta. Lapin matkailun piilovaikutukset myös muille toimialoille ovat huomattavat, mutta nämä ihmiset eivät juurikaan saa ahdingolleen näkyvyyttä.

Juuri mitään oheisyrittämistä ei lapissa olisi, ellei olisi matkailua. Tai olisi, mutta ei siinä määrin mitä sitä nyt on. Mökkien viemärit pitää auki paikallinen putkimies, ei Hono Lulun isännöintiyhtiö. Pahimmillaan jopa kansainvälistä liiketoimintaa harjoittavassa valmistusteollisuudessa ihmetellään, että mitäs nyt pitäisi keksiä. Jos kelkkaa ja pulkkaa ei tarvita, niiden valmistajaakaan ei tarvita ja tehdas laitetaan kiinni. Piste.

Kun Iglut myydään kansainvälistä turistia täyteen, samalla myydään myös henkilökunta. Määräaikaisista työsopimuksista yrittäjä ei eroon pääse niin helposti. Määräaikaisen työntekijän irtisanominen on sama asia, kuin maksaa määräaikainen sopimus kertaiskulla loppuun tai sitten ottaa se työntekijä vahtimaan revontulia (ja tyhjiä igluja) samalla hinnalla koko talveksi.

Sillä ei ole merkitystä, että maksaako yhden Iglun rakentaminen tonnin vai neljä tonnia, sillä yksi kupoliteltta maksaa kaupassa muutaman kympin ja sielläkin voi nukkua yönsä. Kun seisot naama jäässä kaikissa säissä ja myös -40 esteen pakkasessa michelin-ukkona 8 tuntia työksesi, joku tökkää sinulle tonttulakin päähän, käskee hymyilemään jokaiselle ja laulamaan joululauluja syyskuusta huhtikuuhun, niin siinä voi ehkä muutaman kerran käydä mielessä joko kohtuullinen palkkavaatimus tai ammatinvaihto.

Kaikki perustuu budjetointiin. Jokainen yrittäjä tietää, että 200.000 eurolla vuodessa, ei palkata 40 henkilön tonttuarmeijaa täyspäivätyöhön, jolla ei ole tarkoitusta. Sillä rahalla ei palkata edes kymmentä henkilöä talveksi työhön, jolla on tarkoitus. Tai palkataan, jos jätetään verot, eläkkeet ja kaikki muut velvoitteet hoitamatta. Tästä syystä ei myöskään ole järkeä pyörittää vajaalla liekillä bisnestä, jossa juoksevien kulujen kattamiseen tarvittava rahamäärä on kymmenkertainen siihen nähden, mikä edellisen tilikauden voitto oli. Tämä pätee aivan kaikkeen bisnekseen, mistä tekijänä löytyy ihminen.

Työaikalainsäädäntö on armoton kausityöntekijöiden kohdalla. Sopimus joko on, tai ei ole, mitään välimuodon joustomahdollisuuksia tai edes TUTA-perustetta ei ole. Jos tuotanto on, se on. Jos igluja menee vain puolet vuokralle, ne vaativat yhä saman määrän siivoojia ja ylläpitäjiä henkilöinä, kuin vastaava olosuhde, jossa iglujen käyttöaste on myyty täyteen. Jos homma ei rokkaa, niin lappalainen lämpöpumppuyrittäjä lähtee pilkille (tai kaljalle), eikä mikään valtion määräraha hänelle siitä euroakaan maksa. Erämaassa sielu lepää, mutta niin lepää myös monta pakkaseen menehtynyttä ihmistäkin.

Itsepetosta

Julkisista asiakirjoista ei aina selviä se, kuinka suuri tonttujoukko on todellisuudessa ollut tekemässä kaikkea sitä, millä ulkoiset puitteet on ylläpidetty. Tilinpäätösten liitetiedoissa ei tarvitse ilmoittaa esimerkiksi alihankkijoiden henkilöstövahvuutta. Julkitiedoista ei selviä myöskään se, että mihin tuo edellisen tilikauden voitto perustuu. Jos se perustuu esimerkiksi kasvaneeseen varastoon, tarkoittaa tämä myös sitä, että jollain rahalla se varasto on ostettu ja koko summa on yhtiön kassasta pois. Tuloslaskelma ei ole sama asia, kuin kassavirtalaskelma.

Samaa itsepetosta harjoitetaan milloin missäkin asiassa. Autoja ostetaan, koska niistä saa poistoja. Tämän argumentin kohdalla muistutan aina, että jotta niitä poistoja voisi saada, pitää ensin antaa autokauppiaalle tarpeeksi rahaa. Vuokra-auton kohdalla ei tarvitse tehdä poistoja, vuokra on kuin poisto mutta sitä kutsutaan vain kuluksi.

ALV vähennykset on asia, johon asennoituminen on vuosia minua ihmetyttänyt. Ne, jotka ajattelevat, että alv-vähennyskelpoisuus olisi jokin oikotie onneen, unohtavan että alv vähennys maksetaan tavaran myyjälle siinä missä itse tavarakin. Eli raha liikkuu ensin ja sitten vasta päästään keskustelemaan niistä vähennyksistä.

Samanlaista itsepetosta löytyy täsmälleen juuri niin monesta talouden asiasta, kuin vain jaksaa niitä keksiä. Menehtyjän ja menestyjän välinen ero on vain yksi kirjain, mutta merkitys valtava. On käytännössä yrittäjästä itsestään kiinni, että jos kädessä on 100 euron seteli, miten sen käyttää? Viinaa juodessa sillä rahalla ei pötkitä edes yhtä iltaa, mutta bioauton tankissa etanolilla pötkiikin jo vähän pidemmälle. Yritystoiminnassa priorisointi ei ole yhtään sen kummempaa. Rahalla voi ostaa jotain statusarvoa nostattavaa tai sitten vain vaatimattomasti investoida sen rahan johonkin mistä tulee myöhemmin tuloja. Tulevien voittojen tuhlaus tänään on vain lopun alun tie ja menneet vuodet on syöty makkaranuotioilla jo aikaa sitten.

Lopuksi

Menestyjä on se, joka hyväksyy tilanteen ja elää sen mukaan. Vaikeistakin taloudellisista paikoista voi selvitä voittajana, jos siihen on tarpeeksi tahtoa, taitoa ja itsekuria. Metsä ei koskaan ole täysin hiljainen paikka, mutta hiljaisessa metsässä on aina syytä reipastaa etenemisen tahtia. Yleensä hiljaisessa metsässä on myös muita kulkijoita, etkä välttämättä halua heihin törmätä.

Ai niin, ja viestin tuojaa ei saa sitten ampua. Kirjanpitäjäsi on sinulle töissä ja tässä yhtiössä ainakin yhdellä on todisteellisesti tontun työtodistus.

Ystävällisin terveisin

 

Soili Laakso

yrittäjä

Laptase Oy

soili.laakso@laptase.fi

Takaisin