Itse tehtynä

Itse tehtynä

Aika ajoin tulee vastaan tällainen kysymys, jossa mitä kohteliaimmin tiedustellaan, että olisiko mitenkään mahdollista, että yrittäjä tekisi kirjanpitonsa itse.

 

Kirjanpitäjistä

Kirjanpitäjän ammatti on kenties yksi vähiten arvostettu kaikkien joukossa ja hyvin usein kuulee, että koska kirjanpito on niin helppoa ja tylsää, sitä voi tehdä kuka tahansa. Sinänsä ajatuksessa ei ole mitään väärää, sillä laki ei suoranaisesti kiellä ketä tahansa alkamasta kirjanpitäjäksi, mutta jotta sitä helppoa ja tylsää jaksaa, vaaditaankin jo vähän jotain muutakin. Kuten esimerkiksi helpon ja tylsän sietämistä.

Kirjanpitäjän ammatteihin pääsee parhaimmillaan muutaman viikon kirjekursseilla, mutta jokainen joka on pitkään alalla töissä ollut, osaa suhtautua jo epäillen ajatukseen. Tottahan se toki on, että yrittäjä tekee aina oman kirjanpitonsa eteen eniten töitä, sillä kirjanpitovelvollisen vastuulla on huolehtia, että kaikki kirjanpitoon kuuluvat asiat tulevat myös kirjanpitoon kirjatuksi. Usein juuri tämä kohta on se asia, mikä tilitoimistojen ja heidän asiakkaidensa välillä pätkii eniten. Kirjanpitäjän painajainen on se yrittäjä, joka tuo kaikki lippunsa ja lappunsa muovikassiin rytistettynä kerralla ja odottaa että nippu on selvitetty seuraavaan päivään, kun taas asiakkaan painajainen on juuri se, ettei niin kuitenkaan tapahdu. Jos tositteiden toimittaminen kirjanpitäjälle on hankalaa, niin helpottuuko tuska sillä, että yrittää selvittää koko työn itse?

Kaikki, mitä kirjanpitäjä tekee työkseen, perustuu Suomessa voimassa olevaan lainsäädäntöön ja niistä yksi pyhimmistä nimenomaan on kirjanpitolaki ja -asetus.  Yhteensä noin 120 pykälää, joista jokainen pitäisi hallita. Lain voi opetella helposti, siinä missä opetella voi myös käyttämään kirjanpito-ohjelmistoja tai veroilmoituksen täyttöäkin. Mutta sen jälkeen voikin tulla haasteita.

Sovellettavuus

Kirjanpitäjän ammattitaito perustuu siihen, että sekä lait, että asetukset on hallinnassa, mutta myös kokonaisuudesta vakuuttava kokonaiskäsitys. Jokainen, joka osaa maksaa laskun verkkopankissa, selviää kyllä kirjanpitäjän perustyöstä, eli tallennustehtävistä, mutta sitten kun päästää kirjanpitolain 3.-5. lukuun, monella tulee stoppi. Nämä luvut erityisesti kertovat sen, mitä siellä kirjanpidossa pitää lukea siinä vaiheessa, kun sitä aletaan lukemaan raportilta. Jos luvut 1. ja 2. kertovat, mitä kirjanpito perusteiltaan on ja mitä siltä odotetaan, seuraavissa kirjanpitolain luvuissa on jo koko joukko sellaista tekstiä, mikä on tavalliselle ihmiselle hepreaa. Kolmosluvun ensimmäinen pykälä alkaa kirjaimellisesti sanoilla: ”Tilikaudelta on laadittava tilinpäätös, joka sisältää….”, ja tämän jälkeen onkin sitten pykälä kaupalla vaatimuksia.

Aivan klassinen maallikon virhe kirjanpitojen osalta on se, että harva hahmottaa esimerkiksi sellaista, että kirjanpidon tilinumeroilla on suoraan kytkös kirjanpitolain vaatimuksiin sen osalta, että missä osassa kirjanpitoa mikäkin asia näkyy. Klassisia esimerkkivirheitä ovat tiliöinneissä esimerkiksi ATK-ohjelmien lisenssimaksut, jotka asiaan perehtymätön tiliöi lähes poikkeuksetta ensimmäiselle sopivalle vastaantulevalle tilille, joka on numeroltaan ”1041 ATK-ohjelmien lisenssimaksut”. Oikeampi olisi esimerkiksi ”7660 ATK-ohjelmistot, päivitykset ja ylläpito”. Alasvetovalikot tekevät sen, että kun siitä listalta vastaan tulee jotain sopivaa, sen yleensä myös valitsee.

Ero ei tunnu kovin suurelta, mutta kun raportointi ajetaan ulos järjestelmistä, tili 1041 löytyy taseen pysyvistä vastaavista ja tili 7660 tuloslaskelman muista liikekuluista. Jos esimerkiksi pdf-ohjelmiston kuukausimaksut tiliöidään taseeseen, niistä ei kirjanpidon mukaan ole syntynyt verotuksessa vähennyskelpoista kulua. Ja jos kuluja ei ole kirjattu oikein, tuloveroja maksetaan silloin valtiolle liikaa. Ja mitä enemmän näitä tulee, sen kalliimmaksi sellainen yrittäjälle käy.

Jotta asia ei menisi kovin hankalaksi, niin kirjanpitäjän ammattiosaamiseen kuuluu tuntea myös verolait, eli arvonlisäverolait ja tuloverolait. Ne ohjaavat osaltaan myös sitä, että saadaanko jotain asiaa kirjata, vai ei. Arvonlisäverolaissa on esimerkiksi 237 pykälää ja elinkeinoverolaissa vielä noin 70 lisää. Nekin voi opetella, mutta ammattitaito löytyy siitä, osaako niitä soveltaa oikeissa tilanteissa?

Hinta

Nyt en puhu siitä hinnasta, mitä tilitoimistot veloittavat. Nyt puhun siitä hinnasta, minkä kirjanpitovelvollinen yrittäjä ansaitsisi, jos hän käyttäisi kaiken energiansa oman ydinliiketoimintansa tekemiseen. Yksinkertainen esimerkki: Yrittäjä myy työkseen tuhannen euron tuoleja. Hän myy niitä tunnissa kolme. Yrittäjä käyttää tuon tunnin kirjanpitonsa tekemiseen, jolloin kolme tonnia jää saamatta, mutta kirjanpito on (toivottavasti) ok. Lyhyesti muotoiltuna, kirjanpitäjänä ottaisin mielelläni sen kolme tonnia tunnilta siitä hyvästä, että tuon paikalle työkalut, jolla se kirjanpito myös pysyy ok.

Sellaisia rahoja en ole vielä nähnyt yhdellekään kirjanpitäjälle tunnilta maksettavan, mutta silloin kun on kyse yrittäjän omasta työstä, asia tuntuu usein muuttuvan merkityksettömäksi. Tästä syystä kysynkin kirjanpitäjän hinnasta närkästyneeltä yrittäjiltä, että paljonko heidän työtuntinsa maksavat? Mikäli ne maksavat niin vähän, että kirjanpitäjä on selvästi kalliimpi, kannatta kirjanpito tehdä itse. Ammattitaitoinen kirjanpitäjä osaa kyllä sanoa ei kiitos, jos toimeksianto tulisi asiakkaalle selvästi kalliimmaksi kuin tämän oma harjoittama liiketoiminta.

Totta on, että tilitoimistotkin tekevät bisnestä. He tekevät omaa bisnestään, joka perustuu siihen, että tilitoimistossa on oikeissa tehtävissä oikean alan ihmisiä kyselemässä niitä kuitteja, tiliöimässä niitä tositteita, tekemässä niitä veroilmoituksia, tekemässä niitä tilinpäätöksiä. Pyörtymässä ensimmäisenä, kun verottaja lähettää postia.

Mutta vastaus aloitukseen on kyllä. Mikään ei estä yrittäjää tekemästä omaa kirjanpitoaan itse, eikä lakikaan sitä kiellä. Joskus jopa toivoisin, että kirjanpidon perusteet olisivat jokaiselle yrittäjälle pakollisia, sillä liian usein se hyvin tehdyn kirjanpidon arvo ymmärretään vasta, kun on liian myöhäistä.

 

Ystävällisin terveisin

Soili Laakso

yrittäjä

Laptase Oy

soili.laakso@laptase.fi

Takaisin