Ajallinen kohdistaminen

Ajallista kohdistamista koskevien säännösten avulla määritellään se kalenterikuukausi, jolta myyntiin liittyvä vero suoritetaan ja vähennykset tehdään. Tässä tekstissä otetaan käsittelyyn tositteiden ajallinen kohdistaminen. Tarkemmin KPL 2 luku 4§ ja AVL II osa, 13 luku.

Pääsääntö

Myynnistä suoritettava vero ja vähennettävä vero on kohdistettava veron tilittämistä varten oikealle kalenterikuukaudelle. Pääsäännön mukaan myynnistä suoritettava vero kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt. Ja sama koskee myös veron vähentämistä.

Ei ole ensimmäinen eikä toinen kerta, kun olen käynyt keskustelua siitä, että tositteita kirjataan kirjanpitoon vain laskun päiväystä noudattaen, mutta tarkempi tositteen tutkiskelu osoittaakin sitten, että laskun päiväys on jossain muualla kuin minne tosite tosiasiallisesti kuuluisi. Miten tämä on mahdollista? Otetaan esimerkkejä.

Esimerkiksi sähkölasku. Hyvin usein sähkölaskulla eritellään ajanjakso, jolloin mittarit on etäluettu ja tuolta ajalta syntyy jokin tietty kustannus. Jos tuo ajanjakso on sovittu olevan esimerkiksi kalenterikuukausi, niin silloin laskulla kerrotaan kohdekuukausi, jolloin kulu on syntynyt. Mittarinlukija lukee, toimittaa tiedon laskutukseen, laskutus laittaa laskun liikkeelle ja laskun päiväykseksi tulee täsmälleen se päivä, kun laskuttaja on painanut enteriä. Lukemat ovat kuitenkin peräisin edelliseltä kuukaudelta. Tässä kohdassa monen kirjanpitäjän ns. ”tositesokeus” iskee. Järjestelmät kysyvät laskun päivää, eräpäivää, viitenumeroa, summaa ja saajaa, mutta onko reskontraan lyöty tosite oikealla kuukaudella kirjanpidossa? Tuskin.

Arvonlisäverotuksen pääsäännön periaatteella tuo lasku kuuluisi olla kirjattu sille kalanterikuukaudelle jolloin asia on tapahtunut, ei siis sille, milloin lasku on lähetetty vastaanottajalleen. Vastaava pääsääntö koskee myös niitä laskuja, joissa ei ole arvonlisäveroa lainkaan.

Myös tavaran yhteisöhankinta kohdistetaan sitä kuukautta seuraavalle kalenterikuukaudelle, jonka aikana veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt. Ja tätä tietoa verrataan jopa muissa EU jäsenvaltioissa ilmoitettuihin vastaaviin tietoihin. Eli jos kirjausaika ei kohtaa, joku korjaa niin että kohtaa.

Ja sitten on vielä lisäksi ne maksuperusteiset tositteet, jotka laitetaan kirjanpitoon kun pankkitilillä tapahtuu jotain. Käytännössä kokonaan oma lukunsa erikseen, mutta vahvistaa poikkeuksellaan sääntöä.

Miksi näin?

Ajallisen kohdistamisen tarkoitus on osoittaa tulot ja kulut sille ajalle, milloin ne ovat syntyneet. Kun esimerkiksi otetaan esille 12 kuukauden ajalta tuloslaskelmat, voidaan oikein kohdistettujen tulojen ja kulujen perusteella muodostaa helposti näkemys siitä, että miten yrityksen talous käyttäytyy esimerkiksi eri vuodenaikoihin. Se voidaan piirtää vaikka graafiksi, joka kertoo sitten kaiken myös niille, joilla numerot eivät kiinnosta.

Erityisesti sesonkiyrityksissä tämä on tärkeää ennakoitavaa, mutta miksi ei aivan tavallisessa tilitoimistossakin? Sesonkihuiput, mutta myös kustannushuiput voidaan todentaa ja mallintaa, kun ajallinen kohdistus on oikein, mutta mikäli esimerkiksi kaikki vuoden vuokralaskut ovat kirjattuna tammikuun ensimmäiselle päivälle, vääristyy yhtiön tulos merkittävästi tammikuussa tappiolliseksi ja loppuvuoden aikana saman verran voitolliseksi. Lainsäädäntö on asettanut yksiselitteisesti pykälät kieltämään tällaisen.

Mikäli tositteiston ajalliseen kohdistamiseen liittyy arvonlisävero, sen synty ja vähennys menevät yhtä lailla väärille kuukausille, mikäli ajallisen kohdistamisen säännöksiä ei kunnioiteta. Jos ajatellaan, että esimerkiksi vaikka vuoden vuokralaskut arvonlisäverovähennyksineen kirjataan tammikuulle, syntyy tammikuussa myös merkittävä arvonlisäverovähennys, jota yritys sitten loppuvuoden makselee takaisin vähän suuremmislla arvonlisäverotilityksillä. Verottaja voi milloin tahansa vaatia arvonlisäveroperusteella korjaamaan tilanteen jälkikäteen ja takautuvasti jopa kahden vuoden ajalta.

Jos arvonlisäveroilmoituksia lähdetään takautuvasti korjailemaan, jokaiseen korjaukseen tulee sanktio. Mitä suurempi ja räikeämpi korjaus, tai mikäli on verotarkastuksessa määrätty korjaus, kyseeseen voi tulla myös veronkorotus. Eli ihan höpsishommasta ei siis ole kyse, vaikka asia miten vähäiseltä tuntuisikin tai ajallisen kohdistamisen kunnioittamista vaativa kirjanpitäjä vaikuttaisikin takakireältä pilkunviilaajalta.

Jaksotus

Kirjanpidon jaksotus on eri asia, kuin kirjanpitoon lähetetty lasku. Jaksotuksia voidaan tehdä sekä verollisina, että verottomina. Verolliset jaksotukset ovat lähtökohtaisesti juuri niitä arvonlisäveron sisältäviä laskuja, jotka selkeästi kuuluvat jollekin kuukaudelle, ja joihin myös arvonlisäveron suorittaminen tai vähentäminen kohdistuu. Esimerkiksi se sähkölasku.

Arvonlisäverottomat jaksotukset voivat olla vakuutuksia, palkkoja, myöhemmin reaalisoituvia tuloveroja tai muuta sellaista. Palkkojenkin osalta, huomionarvoista on, että ajallinen kohdistus ratkaisee. Lomapalkkavarauksia ei voi jaksotella sellaisilla perusteilla, jotka eivät ole totta tilinpäätöshetkellä. Ei mitään merkitystä sillä, että miten asian on ajateltu reaalisoituvan myöhemmin. Liiketoiminnassa yleensä ajatus ei toteudu, mutta kaikki muut murphyn lakiin kirjoitetut asiat kyllä. Tästä syystä kirjoihin ja kansiin siis vain se tieto, joka on varmasti ajallisesti totta ja se sama koskee myös arvonlisäveroa.

Näihin säännöksiin liittyy toki monta muutakin pientä yksityiskohtaa, jotka vain pitkään alalla ollut kirjanpitäjä tuntee. Sellaista kirjanpitäjää ei lie ole olemassakaan, joka ei olisi joskus tehnyt ajallisen kohdistuksen osalta virheitä. Jopa pörssiyhtiömaailmassa on tavattu tapauksia, joissa tositteiston ajallinen kohdistaminen ei ole mennyt aina nappiin, mutta sellaistakin sattuu. Kovin pienistä summista ei kannata hermostua, mutta verotarkastuksissa pienistäkin summista voi tulla iso puro. Tosite ratkaisee.

 

Ystävällisin terveisin

Soili Laakso

yrittäjä

Laptase Oy

soili.laakso@laptase.fi

Takaisin